Haluan jurvalaista sitkeyttä valtuustoon

Ajattelin edellisten kunnallisvaalien alla, että olisin liian vanha kaupunginvaltuustoon. En pyrkinyt.

Tällä kertaa demarien Voitto Parkkonen todisti kaupan pihalla tällaisen ajattelun vääräksi. Olen 70-vuotias. Samaa ikäluokkaa on hyvin suuri osa suomalaisista.

Meitäkin tarvitaan päättävissä elimissä. Annoin lyhyen keskustelun jälkeen lupauksen, että olen varmasti mukana.

Valtuustoon pyrkivällä pitää tietenkin olla jokin johtoajatus. Linja. Suurin huoleni on, että Kurikka ei ole vielä henkisesti yhtenäinen. Kuntaliitoksista on vielä kovin vähän aikaa. Haavoja on helppo avata. Kyläkateus nostaa herkästi päätään, kun päästä päähän on sata kilometriä.

Toinen huoleni on, että Kurikkaan liittyneiden kuntien vahvuuksia ei ole aina osattu hyödyntää.

Jurvalaisten suurin vahvuus on kotiseuturakkaudesta kumpuava sitkeys. Voimaa kuin pienessä kylässä. Kun olin maakuntalehden toimittajana, tämä paljastui varsinkin, jos aiheena oli huonekaluteollisuus.

Oltiin valmiita kapuamaan vaikka takaperin puuhun, jotta verstaita ei tarvitsisi sulkea. Yhdessä vaiheessa minusta näytti jopa siltä, että ainoa pelastus olisi tyylihuonekalut. Mutta eihän niillä voi jokaista kotia kalustaa.

Olin sokea. En aavistanut, että alalla oltiin valmiita ajattelemaan kaikkea uudella tavalla, mutta silti vuosikymmenten kokemukset muistaen. Tyylihuonekalut ovat erittäin korkealuokkaisia erikoistuotteita. Kilohinta on korkea.

E J Hiipakan saama suurtilaus loistoristeilijän hyttikalusteista noudattaa samaa peruslinjaa. Nekin ovat korkealuokkaisia erikoiskalusteita. Ja koska ne toimitetaan erittäin monimutkaiseen alukseen, toimitusvarmuus eli aikataulutuskin pitää olla huippuluokkaa.

Pitkälle erikoistuminen on automaattisesti myös pakottamatonta aluepolitiikkaa. Mitä korkeampi on tuotteen kilohinta, sitä vähemmän on merkitystä tehtaan sijainnilla. Ja on komeaa ja varmasti jurvalaisten itsetuntoa kohottavaa nähdä työntekijöiden autorivi huonekalutehtaan pihalla.

Yrittäjien viisautta tarvitsee koko Kurikka. Kun edessä on vain mustaa, Hiipakankin johtajilta voi varmaan kysyä tietä pimeyden läpi.

Lopuksi toistan hieman itseäni vuosien takaa. Oli Jurvan, Kurikan ja maakunnan pelastuslaitoksenkin etu, että Jurvaan rakennettiin pitkälle erikoistunut paloasema.

Ja pakkohan Jurvaan oli saada kunnollinen paloasema. Lentäviä paloautoja ei ole vielä saatavilla.

Osmo Kahari (sd.)

kuntavaaliehdokas