Vanhemmilla on iso vastuu

Kun lapsi aloittaa koulutaipaleensa, se on suuri ja jännittävä muutos koko perheelle. Tuttu ja turvallinen arki muuttuu radikaalisti. Pitää esimerkiksi opetella uudet ruoka- ja nukkumisajat.

Vanhemmat saattavat myös murehtia, miten lapsi selviytyy koulussa ja saako hän kavereita, vaikka varaa kännykkään tai muotivaatteisiin ei olekaan.

Huoli on usein turha, sillä lapset yleensä pääsevat sisään koulumaailmaan kivuttomasti. He saavat nopeasti kavereita ja oppivat uutta, vaikka paita olisikin parhaat päivänsä nähnyt ja kännykkä peritty sisaruksilta. On kuitenkin muistettava, ettei kaikille koulutien alku ole helppo.

Joillakin lapsilla ei enää ole isää tai äitiä. Joissakin perheissä köyhyys vaikeuttaa elämää. Osalla lapsista kouluruoka voikin olla päivän ainoa lämmin ruoka.

On myös lapsia, joille koulu on turvapaikka, kun kotona on perheväkivaltaa ja alkoholismia.

Osa lapsista on taas ujoja ja hiljaisia tai ei jaksa istua paikoillaan vaan on koko ajan äänessä. Se kuuluu elämään.

Koulukiusaaminen ei kuitenkaan kuulu. Siitä on puhuttu paljon, mutta siitä ei koskaan voi puhua liikaa. Siihen pitää heti puuttua, koska se voi pahimmillaan jättää lapseen pysyvät jäljet.

Vanhempien asenne ratkaisee pitkälti, miten lapset pärjäävät koulussa ja kunnioittavat toisia, sillä he ovat lastensa tärkeimpiä esikuvia. Jos vanhemmat suhtautuvat koulunkäyntiin ja muihin ihmisiin positiivisesti kannustaen, lapsetkin todennäköisesti löytävät paikkansa koulussa ja arvostavat muita. Mutta jos vanhemmat julistavat koulun ja muut huonoiksi, mallioppimisen vuoksi tuskin lapsetkaan käyttäytyvät toisin.

Jarno Ranta