Turha ottaa riskiä

Viime tiistain keskustelutilaisuudessa heiteltiin ajatuksia kirjaston siirtämisestä Sellaan ja nuorisotilan siirtämisestä nykyiseen kirjastoon. Nuoret ovat tyytyväisiä pieneen, mutta kodikkaaseen ja tuttuun nuorisotilaansa. Heitä ei haittaa, vaikka se siirrettäisiin kirjastoon ja kirjasto Sellaan, mutta he ovat tyytyväisiä jo nykyiseen käytäntöön.

Toisaalta Sellaan saataisiin kadehdittavan hieno nuorisotila. Jos nuorisotila siirrettäisiin Sellaan, olisi todennäköistä, että nuoret kuitenkin viettäisivät alkuhuuman jälkeen aikaansa keskustassa tai Sällillä mopojensa kanssa, etenkin poutasäällä.

Myös kirjaston käyttäjät ja henkilökunta ovat tyytyväisiä kirjaston tiloihin. Rakennus on hyvässä kunnossa ja tarkoitukseensa tehty. Haapalanmäki voisi viedä monelta huonokulkuiselta lukuhalut. Heillä, joilla on ketterät jalat, ei ole välttämättä niin paljon aikaa lukea.

Jurvan kirjastosta tulisi muuton myötä varmasti yksi maakunnan kauneimmista, mutta kokeilu voisi syödä merkittävän osan kirjaston käyttäjistä. Silloin se ei enää palvele asukkaita ja täytä tehtäväänsä.

Kaikkia riskejä ei tarvitse ottaa. Ehjää ei kannata korjata vain siksi, että sillä saataisiin jalkojen töminää Sellaan.

Sellan ympärillä käytävää keskustelua sävyttää negatiiviseksi tapa, jolla puurakennuksesta usein puhutaan. Sella oli monen mielestä aikoinaan kaunis ajatus, joka muuttui varsin nopeasti kaupungin riippakiveksi ja murheenkryyniksi. Pitäisikö jurvalaisten jättää haaveet menneeseen, niellä tappio ja luopua Sellasta? Vai saataisiinko Sellan avulla Jurvaan kaivattua pöhinää?

Synkät puheet jarruttavat uusien ideoiden syntymistä. Komea puurakennus voidaan saada kestävään käyttöön, mutta siihen tarvitaan raikkaita ja toimivia ajatuksia.