Silkkaa juhlaa

Sunnuntaina on yksi koko syksyn ajan kestäneiden Jurva 160 vuotta -juhlallisuuksien herkullisin hetki edessä. Tuolloin vietetään pääjuhlaksi nimettyä tilaisuutta Jurvan Kirkonkylän nuorisoseuralla. Juhla on tarkoitettu ihan jokaiselle: turhaa pönötystäkin juhlassa pyritään välttämään, vaikka soittajat ovat valmistautuneet Finlandian ja Vaasan marssin esittämään.

Kuin varkain juhlaviikko sai mahtavan alun. Mikki Paajasesta kertova dokumentti esitettiin maanantaina televisiossa ja jo sitä ennen se oli katsottavissa Ylen suoratoistopalvelusta. Samalla kun Mikki sai itselleen julkisuutta, sitä sai runsaasti myös Jurva.

Jatkoa valtakunnalliselle tv-näkyvyydelle on tulossa ensi vuoden alussa. Silloin toinen suomenruotsalainen tv-tuotanto kertoo lisää Jurvan ainutlaatuisuudesta ja ihmisistä, jotka ovat täältä kotinsa löytäneet.

Sunnuntaina Jurvaa juhlitaan kuitenkin perinteitä noudattaen, vaikka Jurvan velliä ei Kirkonkylän nuorisoseuran pihaan tulevasta soppatykistä tarjoillakaan.

Juhlapäivän voi aloittaa Jurvan kirkossa osallistumalla juhlamessuun. Kirkko ja seurakunta ovat Jurvan historian kannalta oleellisia asioita, sillä Jurva erosi omaksi seurakunnakseen Laihan seurakunnasta 160 vuotta sitten. Messun jälkeen juhlijat voivat suunnata askeleensa vaikkapa Kangastietä pitkin mäen päällä olevan nuorisoseuran pihaan. Siellä Laihian reserviläiset keittävät juhlakansalle lohikeittoa.

Keittolounaasta ei muuten maksua peritä. Sen valmistaminen on ollut suurilta osin kökkätyötä tai avustuksilla ja lahjoituksilla toteutettua. Sellainen taajama Jurva on. Paikka, jossa innostutaan yhteisen hyvän puolesta.