Saavutettujen etujen taisto

Luopuminen on kova laji. Olivat kyseessä sitten saavutetut edut, rakkaat ihmiset tai totutut mukavuusalueet. Aina sattuu enemmän tai vähemmän. Joskus ajan päästä taakse katsottaessa kipeät ratkaisut on helpompi ymmärtää. Silloin aika on puhallellut haavoihin.

Kuntatalous ei tahdo kestää tunteilua. Järjellä on mentävä myrskyuhasta huolimatta. Muuten ei kivijalka kestä. Siksi meilläkin tehdään julmalta tuntuvia päätöksiä. Luottamushenkilöillä on yhä harvemmin mukavia asioita esityslistalla.

Ihannetilanteessa meillä olisi kyläkouluja entiseen malliin ja terveysasemalla lääkärien lepattavat takinliepeet tuntuisivat ilmavirtoina tyytyväisten asiakkaiden kasvoilla. Lepattaa pitäisi myös vällyjen välissä, sillä kansalaisia täytyisi olla huomattavasti enemmän kansantaloutta kohentamaan.

Viime viikon ikävä yllätys oli lääkärin lähteminen Jurvasta. Paikkaajaa etsitään, mutta joka oksalla heitä ei työtarjouksia odottamassa istu. Jurvalainen jättipotti olisi kokenut vanhan liiton tohtori, joka tahtoo viettää viimeiset 10–15 työvuottaan ennen eläköitymistä maaseudun rauhassa. Hän ottaisi Jurvan terveysaseman ja jurvalaiset hellään huomaansa, nauttisi asiakkaidensa perinpohjaisesta tuntemisesta ja saavuttaisi äkkiä vaativimmankin potilaan suosion.

Aloitetaanko siis markkinointikampanja? ”Jurvassa on lääkäri turvassa. Olemme elämäsi paras hoito.”

Totta toinen puoli. Maaseutu koetaan houkuttelevana samaan aikaan, kun kaupungistuminen kiihtyy. Täällä on tilaa olla ja hengittää, turvallista elää. Tämä puhtaus ja rauha pitää vain osata myydä oikein. Oikealle kohderyhmälle. Oikeaan aikaan.

Toisaalta on pidettävä huoli, että jurvalaiset ovat maan mukavimpia hoidettavia. Kuka pystyisi vastustamaan?