Oomma me aikamoosia

Jurvalaisuuteen kuuluu terve ylpeys omasta kotipaikasta. Näin totesi Jurvassa syntynyt Kari Mänty sunnuntaina Jurvan Kirkonkylän nuorisoseuralla pitämässään puheessa. Mänty on juurensa syvälle Jurvan maahan juurruttanut, vaikka viisivuotiaaksi saakka hän asuikin Kainuussa. Väärän murteen kanssa Mänty palasi Jurvaan, kun hänen isänsä sai opettajan paikan Sarvijoen koulusta.

Synnyinpitäjänsä kielen Mänty kertoi omaksuneensa nopeasti. Elekää ettuilko jäi historiaan, kun tilalle tuli äläkää etuulko. Moni Jurvaan muualta muuttanut tietää, mitä Kari Mänty tarkoittaa. Se on vain yksi salakavala hetki, kun suupielestä tyrskähtää, että on poka komiaa. Ja ympärillä olevat ihmiset tietävät heti, mistä lausahduksessa on kyse.

Siinä se oikeastaan on, miten Jurvaan kotiutuminen ja juurtuminen alkaa. Alat puhua kuin ehta jurvalaanen.

Uusien asukkaiden kotiutumista Jurva tarvitsee. Entisen pitäjän alueella asuu tällä hetkellä noin 3 800 henkilöä. Rehvastelemaan lukemalla ei pääse, mutta vaatimattomaksikaan sitä ei parane sanoa. Jopa Manner-Suomessa on useita kuntia, joissa on vähemmän asukkaita kuin Jurvan alueella. Esimerkiksi Luhangalla asukkaita on 707 ja Lestijärvellä 737.

Kuluneen syksyn Jurva160-tapahtumissa on voinut aistia, että jurvalaisuus elää hienoa aikaa. Kuntaliitokseen liittyneestä tappiomielialasta on toivuttu jo aikoja sitten eikä enää ihan joka tilanteessa muistella sitäkään, miten ennen oli muka kaikki paremmin. Menneitä saa muistella ja menneisyyttä pitää arvostaa, mutta elämää on muistettava elää nyt. Jurvalainen identiteetti säilyy parhaiten, kun huolehdimme siitä, että emme puhalla itse liekkiä sammuksiin.

Kari Männyn sanoin: Kerran jurvalainen, aina jurvalainen.