Oman maan satoa

Viljan puinti on jo suurilta osin ohi kesän kasvukauden jälkeen. Toiveena on ollut, että sadosta tulisi edes kohtuullinen tänä vuonna. Siihen pääseminen on ollut monin paikoin epätodennäköistä.

Luonto on ihmeellinen. Joskus se kurittaa sitä hyödyntävää ihmistä liiallisella kosteudellaan ja toisinaan se aiheuttaa samat murheet kuivuutta hyväksi käyttäen.

Säävaihteluiden välimaastossa suomalainen maanviljelijä yrittää saavuttaa toimeentulonsa; joskus onnistuen ja toisinaan kiroten valintaansa ryhtyä maanviljelijäksi.

Monelle ammatinvalintaan ovat vaikuttaneet muutkin seikat kuin oma halu tehtävään. Vanhemmilta jäävä tila, joka on mahdollisesti ollut suvun hallussa jo vuosisatoja, aiheuttaa jälkikasvulle paineita jatkaa tilan pitoa.

Paine hylätä tarjolle asetettu mahdollisuus jatkaa tilan pitoa on suurempi kuin se epävarmuuden tunne, joka syntyy valintaa tehdessä.

Tänä vuonna ennätyshelteet kuihduttivat viljasatoa jopa siinä määrin, että Euroopan unionilta haettiin taloudellista tukea viljelijöille. Vastaus oli tyly. Eu ei myöntänyt erityistukea kuivuuden aiheuttamista viljan kasvuongelmista kärsiville viljelijöille.

Jos Suomi ei tässä tilanteessa tue puhdasta ja turvallista kotimaista viljantuotantoa, korvaamalla maanviljelijöille heille kuumuuden aiheuttamia viljatulojen menetyksiä, on odotettavissa entistä runsaammin maatilojen lopettamisia.

Siinä eivät satavuotiset perinteet enää auta nuorta eikä vanhaa viljelijää.

>>>>>>> Stashed changes