Melkein tyhjät rivien välit

Aprillipäivä antoi lehtien toimituksille mahdollisuuden olla tavanomaista lennokkaampia uutisen kirjoittajia. Perinteen mukaan lehden sivuille on aprillipäivänä uskallettu sijoittaa pilauutinen, joka on jossain määrin uskottava, mutta pitää sisällään kohtia, joissa ei lopulta ole päätä eikä häntää. Usein jutun juoni paljastuu, kun tekstissä pyydetään saapumaan tietyllä kellonlyömällä tiettyyn paikkaan juuri 1. huhtikuuta.

Toisia lukijoita pilauutiset ihastuttavat, etenkin jos ne ovat kaikessa pöhköydessään jollain tapaa oivaltavia. Toisia ne vihastuttavat. Se ei liene ihme, sillä halpaan meneminen ärsyttää, vaikka kyse olisi vain hyväntahtoisesta vedätyksestä ja aprilliperinteen jatkamisesta.

Hyvää lukutaitoa vaaditaan myös muina päivinä kuin 1. huhtikuuta. Netti on esimerkiksi pullollaan juttuja, joista on vaikea tietää, ovatko ne totta vai ei. Myös termistä valeuutinen on tullut arkipäivää. Se on täysin harhautustarkoituksessa tehty teksti, joka matkii oikeaa uutista.

Yhtä tärkeää on myös ymmärtää lehden sivuilla olevien tekstilajien erot.

Uutinen on selkeästi ajankohtainen, yleisöä kiinnostava ilmiö, asia tai tapahtuma, joka perustuu totuudenmukaiseen aineistoon. Uutisen on kirjoittanut toimittaja omalla nimellään.

Jurvan Sanomissa julkaistut pakinat, kuten Savumerkkejä ja Vänkärin penkiltä, ovat puolestaan teksteinä asiatekstin ja kaunokirjallisen tekstin välimaastossa. Pakinoissa voidaan leikitellä ja vääristellä, ja sävyltään ne voivat olla muun muassa humoristisia ja sarkastisia. Nimimerkillä kirjoitetuissa pakinoissa voi olla totuuden jyvä, mutta se voi olla myös liioiteltu.

Hyvä lukutaito ei ole enää vain sitä, että osaa kirjaimet ja ymmärtää sanat. Siihen kuuluu myös rivien välistä lukeminen.

>>>>>>> Stashed changes