Meitä on moneen lähtöön

Radiossa haastateltiin pohjoisemman Lapin edustajaa kaamoksesta. Miten ihmeessä siellä pärjätään, kun aurinkoa ei näy lähes kahteen kuukauteen? Miten sitä pimeyttä jaksaa? Rento miesääni luurin toisessa päässä naurahtaa ja kysyy, että milloinkas se aurinko siellä Etelä-Suomessa on viimeksi näkynyt. Teillä siellä loska lentää ja on mustaa, meillä lumi valaisee.

Niinpä. Kuulemma valot ja kynttilät palavat pohjoisessakin. Eikä päivän kiireissä auringon lepäämistä huomaa.

Jurvasta Utsjoelle on yli tuhat kilometriä matkaa. Helsingistä yli 1 300 kilometriä. Sillä välillä ehtii niin keli kuin mieli muuttua moneen kertaan. Saman maan rajojen sisällä ollaan, mutta paikallisten olojen opettamina ja sopeuttamina.

Kurikan sisällä on reilun sadan kilometrin etäisyys kunnan rajoilla asuvilla. Joku asioi Vaasassa, joku Parkanossa. Yhdelle riittää tontin reunalta alkava metsä, toinen haluaa uimahalliin. Kolmas on intohimoinen paikallispoliitikko, neljäs karttelee kaikkia sidonnaisuuksia.

Yhteistäkin löytyy. Dieselillä ajavia jurppii polttoaineen hintojen nousu bensiinin tasolle – käyttövoimavero halutaan historiaan. Viljelijöiden ahdinko on alkanut puhuttaa myös maallikkoja vähintään poikkeuksellisten sääilmiöiden kautta. Ja aina meillä on sairaudet sekä lääkäriin pääseminen tai pääsemättömyys.

Yli 40 prosenttia suomalaisista asuu maaseudulla. Suomen tavaraviennistä lähes 70 prosenttia pohjautuu maaseudulta saataviin raaka-aineisiin ja hyödykkeisiin. Yrityksistä puolestaan 30 prosenttia sijaitsee maaseudulla. Olemassaolon mahdollisuuksien puolesta on siis syytä pitää meteliä.

>>>>>>> Stashed changes