Median tärkein tukija on yhä lukija

Lehdistö on muistuttanut tänä keväänä jälleen tarpeellisuudestaan. Valtakunnallinen media on välittänyt koronaviruksesta ja sen vaikutuksista laajalti tietoa, paikallislehdet ovat kertoneet paikallisista vaikutuksista.

Kriisiaikana tätä luotettavaa tietoa tarvitaan. Jokainen voi kuvitella, miten vajavaista tiedonsaanti olisi, jos uutisia ei olisi saatavilla tutusta lehdestä.

Silti media-ala räpiköi jälleen taloudellisesti. Medialiiton kyselyn perusteella huhti-kesäkuun mainosmyynti alalla laskee 45 prosentilla. Tämä on johtanut laajasti lehtialan lomautuksiin, vaikka uutisia luetaan juuri nyt erityisen paljon.

Tiistaina julkaistiin toimittaja-tietokirjailija Elina Grundströmin esitys valtion tukimuodoista medialle. Grundström toi esiin huolensa siitä, miten kriisi iskee paikallis- ja maakuntalehtiin ja paikallisradioihin. Uhkana on, että maaseudulle syntyy alueita, joista ei enää kirjoiteta uutisia.

Vaikka valtion tukea medialle tulisi, lehtien taloudellinen kivijalka on jatkossakin tilaus- ja ilmoitusmyynti.

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että näillä tuloilla maksetaan toimittajien palkat, ja jos tuloja ei tule riittävästi, lehdellä ei ole varaa toimia.

Media-ala ottaa toki tuen valtiolta ilolla vastaan. Silti sitäkin enemmän se tarvitsee kansalaisten ymmärrystä siitä, että ammattimaisesti tehdystä journalismista on maksettava.

Toki medialla on myös vastuunsa. Työn jäljen on todella oltava ammattimaista.

Lehtitilausta voi kuitenkin pohtia arvovalintana. Haluanko minä, että omalta alueeltani tuotetaan jatkossakin uutisia?

Jarmo Panula