Lumiraivo kurittaa

Lumisilla talvilla on oma ongelmansa. Lumi. Alkutalvi sujuu teiden kunnossapidon kannalta suoranaisessa hiljaisuudessa, lunta odotellen. Ensimmäiset auraukset menevät hyvin, lähes kaikki ovat innoissaan valkeasta maasta.

Kun pyryttää niin maan perusteellisesti ja lumivallit kasvavat, alkavat otsasuonet pullottaa ja lumiraivo puhkeaa. Kansalaispalaute on voittopuolisesti negatiivista ja alatyylistä. Osansa saavat auraajat, heidän esimiehensä, päättäjät, toiset tienkäyttäjät, postinjakajat, Suomen pohjoinen sijainti, ilmastonmuutos, lämpimien maiden helppo elämä ja niin edelleen.

Hyvä auraaja on kansalaisten vaatimuksia analysoiden ihmetyyppi, joka henkii jääkylmää tehokkuutta.

Hän työskentelee 24/7 ja ehtii joka paikkaan. Hänen pyöräkuormaajassaan, tiehöylässään tai traktorissaan on sellainen lisälaite lumen kaappaukseen, ettei liittymissä tarvitse pysähtyä, ei edes hidastaa. Kaappari suorastaan ryöstää liittymän puhtaaksi, ja aura pystyy nostamaan lumen heittämällä nelimetrisen vallin päälle. Siirtoajoja, tankkauksia ja taukoja ei tarvita.

Ihan samaan hänkään ei silti pysty kuin himoauraajat 1960- ja 70-luvuilla. Silloin vanhoina hyvinä aikoina lumi ei edes kunnolla ehtinyt maahan asti.

Jos nettikeskusteluissa vellovan hurjan energian saisi valjastettua lumitöihin, olisi naapurinkin hiutaleet luotu jo ennen kuin tämä ehtii töistä kotiin. Vähävoimaisemmat eivät joutuisi ikkunasta katsellen suremaan, saavatko ulko-oven katolta pudonneen lumen takia auki tai pääseekö posti perille. Ei ei, koska kylän miesten ja naisten prioriteeteissa vanhustenhoiva ja lumityöt edustavat höylänterävää kärkeä.

Samassa hangessa ollaan. Eikä haluta maksaa teiden kunnossapidosta yhtään enempää.

>>>>>>> Stashed changes