Liitytään Mikin kuoroon

Me taidamme tarvita lisää mikkipaajasia. Ihmisiä, jotka uskaltavat olla aidosti sitä, mitä ovat ja jotka näkevät lasin olevan enemmän täynnä kuin tyhjä. Tältä tuntui, kun dokumentin Kärlekens åker - Rakkauden pelto lopputekstit soljuivat valkokankaalle dokumentin ennakkonäytöstilaisuudessa.

Dokumentti kertoo ennen kaikkea päähenkilöstään Mikki Paajasesta, taiteilijasta, joka uhmasi todennäköisyyksiä ja kotiutui kaikista maailman paikoista Jurvaan. Taiteilijasta, joka on aina halunnut olla oma itsensä ja joka on ollut valmis tekemään kaikkensa rakastamiensa asioiden puolesta. Yksi näistä suurista rakkauksista on puunveistotaide.

Kärlekens åker on hienon henkilökuvan lisäksi myös ylistys Jurvalle ja täällä pitkään sykkineille ja yhä edelleen sykkiville perinteille.

Siihen on saatu tallennettua asioita, joista jurvalaiset ovat jo pitkään olleet ylpeitä. Asioita, joista myös jurvalaistunut Mikki Paajanen on ylpeä. Hiljainen veisto pääsee lähes salaperäisellä tavalla ohjelmassa oikeuksiinsa. Vain pieni raapaiseva henkäys kuuluu, kun Paajanen näyttää ulkomaalaisille turisteille, kuinka Jurvassa on puuta totuttu muovailemaan.

Paajanen on huolissaan siitä, että jurvalainen taito veistää puuta katoaa maan päältä. Mestareita ja osaajia on enää vähän, hän toteaa dokumentissa. Ensi viikolla televisioesitykseen tuleva dokumentti luo kuitenkin runsaasti mahdollisuuksia. Se näyttää, mitä Jurvassa on osattu ja mihin suuntaan osaamista on viety. Se nostaa Jurvan Suomen kartalla paikkana, jossa ihmisen on hyvä olla ja elää.

Tätä sanomaa meidän kaikkien on uskallettava levittää. Ei jätetä rakkauden työtä vain Mikki Paajasen harteille.