Kokonaisuus hahmottamatta

Tiukkoja faktoja tiskiin lyötäessä jälki ei aina miellytä. Ei varsinkaan, jos mennään pintaa syvemmälle. Kuten siihen, että syntyvyys laskee, väki vähenee, palvelut kaikkoavat kauemmaksi, kyliä autioituu.

Kampoihin voi ja kannattaa pistää, mutta sekään ei välttämättä auta ellei ymmärrystä kaiken vaikuttamisesta kaikkeen synny. Kokonaisuus jää hahmottumatta ja samalla omakin maailma pelastamatta.

Lisääntymisaktiivisuuden kohentaminen lupauksilla lapsiperheiden aseman parantamisesta ei kuulosta järin eroottiselta. Ja kun on jo luvattukin niin moneen kertaan heikoin tuloksin. Huikeaa toki olisi, jos määrätietoisella peiton heiluttelulla saataisiin Kurikankin syntyvyys ja verotulot nousuun. Riittäisi töitä ja työpaikkoja joka ikävaiheen turvaamiseen.

Moni kunta Suomessa on ottanut ja ottaa kiintiöpakolaisia vastaan paitsi humanitaarisista syistä myös puhtaasti taloudellisiin totuuksiin nojaten. Väestökato piinaa enemmistöä kunnista ja palvelujen pelastamiseksi pitää populaa lisätä. Yksi iso maahanmuuttajaperhe voi pelastaa kyläkoulun.

Ei se niin yksinkertaista tietenkään ole. Kun omankin kulttuurin sisällä kolhitaan ja törmäillään, on vieraiden kulttuurien kanssa arjen sovittamisessa vielä enemmän töitä.

Yhteistyö ja -elämä onnistuu, kun siihen on tahtoa. Mikäli tahto on tyyliä Sillan yli ei tulla, on syytä kehitellä ja esittää muita vaihtoehtoja.

Muuten katoaminen kartalta on vääjäämätöntä. Ei riitä ihmiset, ei rahat. Jonkin aikaa saadaan vielä keskenämme tapella, sitten sekin huvi hälvenee muuttokuormien kurvatessa isolle tielle. Sillan yli.