Kiitos ruoasta

Kuvitellaanpa hetki. Millaisia olisivat aamut kouluikäisten lasten kotitalouksissa, jos Suomessa ei olisi otettu käyttöön maksutonta kouluruokailua? Etsittäisiinkö aamulla hukassa olevien rasojen lisäksi myös evärasioita, joihin koululaiselle pakattaisiin ravitseva annos ruokaa koulupäivän lounashetkeä varten? Vai laitettaisiinko lapsen laukkuun einesruoka, jonka hän lounasajan tullessa lämmittäisi itselleen luokkahuoneen mikroaaltouunissa?

Moni asia voisi suomalaisessa peruskoulussa olla nyt toisin, jos Suomen eduskunta ei olisi ryhtynyt edelläkävijäksi. Vuonna 1943 se nimittäin määräsi kunnat tarjoamaan koululaisille lämpimän lounaan ensimmäisenä koko maailmassa. Viiden vuoden siirtymäajan jälkeen ilmaisesta kouluruokailusta tuli arjen ylellisyyttä kaikille peruskouluikäisille.

Tuosta ajankohdasta on nyt kulunut 70 vuotta. Moni voi siis vielä muistaa, kuinka jokaisen piti ennen sitä tehdä oma osansa, jotta ruoka saatiin koulussa pöytään saakka. Keittiön henkilökuntaa oli autettava esimerkiksi perunoiden kuorimisessa ja keittolaa varten oli myös kerättävä marjoja tai viljeltävä kasviksia.

Osittainen paluu yli 70 vuoden takaisiin aikoihin voisi olla virkistävää. Maksutonta kouluruokailua ei nimittäin jokaisessa yhteydessä arvosteta tarpeeksi. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä, etuna, joka on aina ollut olemassa.

Arvostusta kouluruoalle nuoret ruokailijat voivat kuitenkin antaa jo varsin yksinkertaisella tavalla: syömällä tarjolla oleva lounas joka päivä ja uskaltamalla maistaa niitäkin ruokia, jotka tuntuvat vierailta. Kun lounaan jälkeen huikkaa vielä kiitoksen, niin keittiön tädit ovat varmasti tyytyväisiä.

>>>>>>> Stashed changes