Kapeat hartiat kokeilussa

Jotta suomalaisten peruspalvelut saadaan turvattua, tarvitaan leveämmät hartiat. Tätä mantraa on toisteltu, kun esimerkiksi sote-uudistusta on haluttu viedä Suomessa läpi.

Välillä tuntuu, että tämä on vain kiertoilmaus sille, että meillä on rahat loppu. Heikennetään palvelutasoa, jotta saadaan tehtyä asiat näennäisesti halvemmalla.

Työllisyyden kuntakokeilussa kokeillaan kuitenkin päinvastaista: kapeiden hartioiden ketteryyttä. Aiheesta on juttu tämän viikon lehdessä.

Työttömien palveleminen ja auttaminen työelämään siirtyi kokeilussa pariksi vuodeksi maakunnallisilta te-toimistoilta kaupunkien vastuulle. Näin tapahtui myös Kurikassa maaliskuun alussa.

Kokeilu on hyvin mielenkiintoinen. Siinä kokeillaan käytännössä sitä, saataisiinko työllisyyden hoidossa parempia tuloksia sillä, että ihmiset palvellaan paikallisesti, kasvokkain ja paikallisia kontakteja hyödyntäen. Pyörää siis ei todella ole yritetty keksiä uudelleen.

Kurikalla on intressi onnistua esimerkiksi siksi, että kaupunki maksoi pitkäaikaistyöttömien tileille työmarkkinatukea viime vuonna noin 900 000 euroa. Kulu on pakollinen ja osaksi täysin turha. Summa painuu alas aina, kun työtön pääsee töihin tai vaikkapa kuntouttavaan työtoimintaan.

Työllisyyden kuntakokeilun tuloksia olisi syytä seurata koko Suomessa uteliaana. Mitäpä jos paikallisesti kapeilla hartioilla tuotettu palvelu onkin tehokkaampi, laadukkaampi ja halvempi?

Esimerkiksi sote-uudistuksessa uhkakuvana ovat niin leveät hartiat, että toiselta olkapäältä ei enää kuulla, mitä toiselta olkapäältä yritetään huutaa.

Jarmo Panula