Jurva ansaitsisi oman historiikin

Jurva-seura julkaisee lähipäivinä uuden Muruloota-kotiseutukirjan. Sen myötä Jurvan historiaa on jälleen jäsennelty, kirjoitettu ja tallennettu pienen kirjasen verran lisää.

Harrastajatyötä on syytä kiittää. Muruloota tarjoaa vuosittain pieninä murusina luettavaa paikallisista asioista menneiltä vuosikymmeniltä. Juttuja on mieluisa lukea ja monena vuonna joukosta on löytynyt aiheita, jotka kiinnostavat lukijoita myös Jurvan ulkopuolella.

Suuri arvo kirjasille täytyy antaa erityisesti siksi, että niihin kootaan ja tallennetaan paikkakunnan historiaa. Ilman tallentamista ja faktojen kaivelemista asiat vanhetessaan värittyvät ja unohtuvat.

Erityisen arvokasta tallentaminen on juuri Jurvassa. Kuten tämän vuoden Murulootasta kertovassa jutussakin mainitaan, Jurvasta ei ole koskaan julkaistu omaa historiikkia.

Se on puute. On selvää, että itsenäisenä pitkään elänyt paikkakunta ansaitsisi oman perusteoksen.

Erilaisia historiikkeja toki on paljon. Esimerkiksi Marianne Koskimies-Envallin Jurvan seurakunnan vaiheita kertaa myös paikkakunnan kasvua erämaakylästä itsenäiseksi pitäjäksi. Uusiakin kirjoja on tulossa, kun Juhani Pajunen on työstämässä Kotiteollisuuskoulun historiikkia. Työ varsinaisen kunnahistoriikin eteen on kuitenkin aikoinaan jäänyt harmillisesti kesken.

Ajatusta omasta historiikista on hyvä pitää elossa. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä vaikeampi vanhoja asioita on selvitellä. Tarvitaan rahaa ja tekijä. Ei pidä ajatella, että molempien löytyminen olisi mahdottomuus.

Jarmo Panula