Huhumylly jaksaa jauhaa

Kansanterveyden kannalta sosiaalinen media on katastrofi. Ennen vanhaan sentään piti heittäytyä apostolinkyytiin tai polkaista mankelia, jos halusi kuulla, mistä kylillä puhutaan. Kotimaisissa maalaiskomedioissa tuo liikkeelle paneva voima kuvataan usein kypsää ikää edustavana naishenkilönä, joka painaa pedalimen päälle helmat korvissa ja silmät kiiltävinä.

Oi niitä aikoja. Nyt istutaan lämpimässä tuvassa ja seurataan kyläläisten edesottamuksia Facebookista ja WhatsAppista. Ei tarvitse puotaan nytkäyttää, kun jo kilahtaa tieto niin lääkäripalvelujen keskittämisestä Kurikkaan kuin Kurikan kaupungintalon evakuoimisesta Sellaan. Vaikkei olisi kovin keskusteluun osallistuvaa sorttia, voi varjoista seurata somemyrskyn etenemistä.

Keskustelun laineilla koetaan kaikki ihmiselämän tunteet läikehtivästä riemusta eli vahingonilosta ihmistä järsivään epätoivoon. Jollakin on aina kaikki huonosti, toinen löytää valonpisaroita. Myötätuntoiset eivät saa niin paljon tykkäyksiä, koska ovat maalaisjärkisyydessään vähän tylsiä.

Täällä lehdessä toisinaan mietitään, josko tehtäisiin vaihteeksi numero, jossa ihan kaikki perustuu huhuihin, olettamuksiin ja likitotuuksiin.

Ei tarkistettaisi mitään, ei jahdattaisi faktoja. Tälläkin viikolla olisi ollut ainesta pienimuotoisiin sensaatioihin.

Vai miltä kuulostaa:

”Kurikka vajoaa –

väki viinaränniä Jurvaan

Kurikan väliaikainen kaupungintalo homehtuu käsiin. Työntekijät siirtyvät Jurvaan ja irtaimisto poltetaan. Viinarännin talvikunnossapito nousee uusiin sfääreihin. Kela maksaa kulkijoille järkytyskorvauslisää.”

Siihen perään mahdollisimman monta hymiötä, joissa naamat itkevät, nauravat ja pyörittelevät silmiään.

>>>>>>> Stashed changes