Epävarmuutta täytyy sietää

Koronatilanne on vaikuttanut jokaiseen meistä yksilöllisesti. Yksi on tykästynyt etätyöhön, viihtynyt kotona ja työpaikka on ollut turvattu. Toinen on lomautettuna, lasten koulunkäynti on vaikeuksissa eikä palvelutaloon pääse tapaamaan dementoitunutta äitiä.

Meitä kuitenkin yhdistää yksi ja sama murhe: miten kauan tämä tilanne jatkuu?

Tuskastuminen ja väsyminen rajoituksiin on inhimillistä. Sitä on varmasti ilmennyt kaikilla, olivat murheet pieniä tai suuria. Yksi ei pääse kirjastoon, toinen ei ystävän hautajaisiin. Perusajatus on kuitenkin molemmilla sama: tämä saisi jo loppua.

Hallitus lupasi kertoa rajoituksista jotain uutta keskiviikkoiltana sen jälkeen, kun tämä lehti oli jo painettu. Asiantuntijat väläyttelivät aiemmin, että rajoituksia voisi alkaa pian purkaa hallitusti. Sairaalahoidossa ja tehohoidossa olevien määrä on ollut lievässä laskusuunnassa jo kaksi viikkoa.

Rajoitusten purkaminen tulee eteen, mutta kertarysäyksellä normaaliin ei voida palata. Täytyy ymmärtää, että juuri rajoitukset ovat pitäneet epidemian Suomessa hallinnassa.

Ennen keskiviikkoiltaa ennustettiin, että esimerkiksi festivaalit jäisivät tänä kesänä väliin. Se lienisi nyt viisautta.

Se, että kaikkien rajoitustoimien päättymiselle ei ole kiveen kirjoitettuja päivämääriä ei ole poliitikkojen vika. Koronaviruksen leviämistä tunnetaan edelleen huonosti, joten ennen aikojaan pandemiaa ei voi julistaa päättyneeksi.

Siksi meitä kaikkia yhdistävä epävarmuus valitettavasti jatkuu ja sitä on siedettävä. Nyt on yhä poikkeusolot.

Jarmo Panula