Vastuuton Suomi

Suomen valtiontalous on ollut jo useamman vuoden rajusti alijäämäinen eli menoja on ollut enemmän kuin tuloja. Ongelmallista alijäämäisyys on, koska se ei ole suhdanteellista, vaan rakenteellista eli pysyvää.

Tekijät, kuten heikentynyt hintakilpailukyky, väestön vanheneminen ja julkisen sektorin kasvu suhteessa pienentyneisiin verotuloihin johtavat Suomen ilman isoja uudistuksia Kreikan tielle. Työperätön maahanmuutto alikehittyneistä paimentolaiskulttuureista heikentää tilannettamme entisestään.

Valtio otti viime vuonna velkaa yli 7 miljardia euroa, kun budjetin koko oli 54 miljardia.

Yksi velkamiljardi käytettiin kehitysapuun. Suomi on elvyttänyt omaa talouttaan nyt jo puolivuosikymmentä useammalla kymmenellä miljardilla eurolla, mutta samaan aikaan uudistukset on jätetty tekemättä. Suomi on yritysten kasvunäkymien osalta Euroopan pohjalla.

Tänä vuonna rikomme EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen velkarajaa ja lisäksi pari vuotta vanhaa EU:n talouskurisopimusta, joka sääntelee julkisen sektorin eli käytännössä valtion ja kuntien alijäämän suuruutta.

On siis täysin selvää, että tulevalla vaalikaudella julkisen sektorin vuotuisia menoja leikataan useammalla miljardilla eurolla, ja jotta kotimainen kulutuskysyntä pysyy edes jollain tasolla, palkkaverotusta ei kiristetä.

Paljon olisi saavutettavissa sillä, että julkisen sektorin johtajat eläkeviroista määräaikaistettaisiin ja palkkauksessa korostettaisiin työn vaikuttavuutta eli palkkaa maksettaisiin onnistumisten mukaan.

>>>>>>> Stashed changes