Onko maine todellisuutta tärkeämpää?

Viime päivinä on lietsottu keskustelua siitä, mikä on Suomen maine maailmalla ja mitä meistä oikein ajatellaan, kun yksittäinen ilotulittaja tai rasistiseen naamiaisasuun pukeutunut henkilö on osoittanut mieltään vallitsevaa turvapaikanhakuilmiötä kohtaan.

Väkivaltaa tai ilkivaltaa ei voi hyväksyä, mutta emme me kansakuntana voi olla vastuussa siitä, jos joku yksilö ottaa ja päättää ampua ilotulitteen kohti turvapaikanhakijoita kuljettavaa ajoneuvoa tai jos toinen askartelee Ku Klux -kaavun ja vetää sen päälleen ja lähtee kadulle.

Samoin on pelätty Suomen maineen romuttuvan, kun Suomi ilmaisi kriittisyytensä EU-komission esittämiin pakollisiin turvapaikanhakijoiden sisäisiin siirtoihin maasta toiseen pidättäytyessään äänestämästä asiasta, ja kehitysapumäärärahojakin leikataan merkittävästi.

Itse olisin huolissani siitä, kestääkö demokratiamme käynnissä olevaa kansainvaellusta Suomeen.

Työttömyys on koko ajan kasvussa, etuuksia heikennetään ja jopa palkkoja leikataan, kun Suomen kilpailukyky on talous- ja rahaliiton jäsenyyden ja jäykkien työmarkkinoiden myötä jämähtänyt paikalleen.

Julkisen talouden alijäämämme on tasolla, jonka seurauksena Suomi saattaa jo lähivuosina ajautua EU-komission talutusnuoraan.

Mutta ei mitään, päivystävien dosenttien mielestä Suomen suurin ongelma on kuitenkin Suomen maine ulkomaalaisten silmissä.

Moni heistä perää myös lisää elvytysrahaa julkiseen talouteen seitsemän vuoden rajun velkaantumisen perään.

Ilmeisesti tavoitteena on murentaa lopullisesti kansallisvaltio nimeltä Suomi.

Vesa-Matti Saarakkala

kansanedustaja (ps.)

>>>>>>> Stashed changes