Kolumni: Mustikkametsä lumoaa

Alkukesästä varvikko kukki mustikkametsässä. Odotukset olivat korkealla. Sitten tuli päiväkausia kestävä hellejakso, ja alkoi jännitysnäytelmä. Tuleeko mustikoita ollenkaan? Ovatko ne pieniä vai isoja? Löytyykö mustikoita tutusta paikasta vai onko lähdettävä johonkin vieraaseen metsään, jossa voi pahimmassa tapauksessa eksyä?

Viime viikolla astelin varovaisen toiveikkaana tuttuun mustikkametsään, jossa oli kuivaa kuin Saharan autiomaassa. Valtaosa mustikoista oli jo kypsiä, mutta esimerkiksi viime vuoteen verrattuna niitä oli selvästi vähemmän. Kiitos kuivuuden. Siitä huolimatta jo ensimmäisellä kerralla keräsin kymmenen litran sangon täyteen sinisiä herkkuja, joista saa loihdittua esimerkiksi mustikkapiirakkaa, marjakiisseliä, mehua ja hilloa.

Mustikoiden poimiminen vaatii aikaa, sinnikkyyttä ja etenkin pitkää pinnaa. Juuri siitä marjastamisessa onkin kyse. Pienten marjojen kerääminen sankoon ei tapahdu nopeasti, kun syömäkelpoisia mustikoita on harvakseltaan siellä ja täällä.

Marjapoimuri tai sormet suljauttavat mustikanvarvuista marjat irti, ja heti tämän jälkeen katse hakee lähialueelta uusia mustikoita, joihin voi seuraavaksi tarrata.

Kun on mustikkametsässä, arkiset murheet saa kokonaan unohtaa. Saa nauttia mustikkametsän lumosta, raikkaasta ilmasta, puhtaasta luonnosta ja löytämisen ilosta. Se on valtavan iloinen ja suuri tunne, kun monen minuutin etsimisen jälkeen löytää koskemattoman mustikkapaikan, joka on täynnä mustikoita sinisenä mattona. Siinä sielu ja mieli lepäävät.

Mustikkametsässä on myös aikaa ajatella elämää. Voi pohtia, mikä on itselle tärkeää ja mikä on vähemmän tärkeää. Saattaa syntyä jopa uusia ideoita, joita ei ole ennen edes ajatellut. Metsässä liikkuminen myös rauhoittaa ja hoitaa mieltä.

Metsässä ei kuitenkaan koskaan saa olla täysin rauhassa. Kun mustikoita on kerännyt vain noin pari minuuttia, pian ympärillä alkaa pyöriä iniseviä hyttysiä ja pörrääviä paarmoja. Ne voivat latistaa marjastusinnon heti, jos niiltä ei ole osannut suojautua oikein. Takin ja housujen lisäksi kannattaa päähän laittaa hattu, jossa on verkko kasvojen kohdalla. Näin näitä herttaisia ötököitä ei tarvitse koko ajan hätistellä pois vaan saa keskittyä tärkeimpään eli marjastamiseen. Myös pitkävartiset kumisaappaat on hyvä olla käärmeiden varalta.

Marjametsään on aina otettava mukaan täyteen ladattu kännykkä, jolla voi soittaa apua, jos eksyy tai tapahtuu joku onnettomuus, johon tarvitsee nopeasti apua. Varsinkin hellesäällä mukaan on hyvä varata myös riittävästi juotavaa, ettei nestehukka pääse yllättämään. Itse olen kerran pyörtynyt metsässä hellesäässä, ja se ei ollut yhtään kiva tunne.

Kiva tunne sen sijaan on se, kun syksyn ja talven pimeinä iltoina saa syödä itse poimimia vähäkalorisia, monipuolisia ja herkullisia terveyspommeja, mustikoita.

Jarno Ranta

Jurvan Sanomien vs. päätoimittaja