Kolumni: Tytöt ja pojat poistuivat

Suomalaisessa yhteiskunnassa on huudettu tasa-arvon puutteesta jo monta vuotta, ja toimiin on jo ryhdytty, mutta myös väärinkäsityksiä on tapahtunut. Ennen tutuissa liikennemerkeissä mies lapioi hiekkakasaa. Mies talutti tyttölasta jalkakäytävällä. Tyttö ja pikkupoika kulkivat käsi kädessä. Laajalle on levinnyt käsitys, että sukupuolineutraalit hahmot olisivat nyt vallanneet liikennemerkit. Kyse on hahmojen selkiyttämisestä ja yhdenmukaistamisesta eurooppalaisia merkkejä vastaaviksi.

Liikennemerkkien uusimiseen on uponnut paljon rahaa, ja niillä rahoilla olisi varmasti saanut paljon muutakin hyvää tähän maahan. Väyläviraston tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Jukka Hopeavuori kertoi Iltalehden haastattelussa viime vuonna, että liikennemerkkiuudistuksessa on laissa kymmenen vuoden siirtymäaika, jonka aikana merkit pitäisi vaihtaa vastaamaan uusia. Hopeavuoren mukaan liikennemerkkiuudistuksesta aiheutuu vuosittain noin kahdenkymmenen prosentin lisälasku seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Koulussakin tapoja on selkiytetty ja yhdenmukaistettu. Opetushallitus linjasi viisi vuotta sitten, ettei kouluissa pitäisi puhua tytöistä ja pojista, vaan oppilaita olisi kutsuttava heidän nimillään. Taustalla oli se, että Opetushallitus halusi viedä koulua nykyistä sukupuolineutraalimpaan suuntaan. Ajat muuttuivat. Vai muuttuivatko sittenkään? Ainakin minun kouluaikana minua kutsuttiin Jarnoksi, ei pojaksi.

Vuoden 2017 alusta lähtien jokaista peruskoulua velvoitettiin laatimaan tasa-arvosuunnitelma ja lisäksi valvomaan sen toteutumista. Velvoite perustui tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeihin. Niiden mukaan oppilaitosten on edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja ehkäistävä eriarvoistumista opetussuunnitelmassa.

Opetushallitus laati tätä varten kouluille oppaan. Sen mukaan tekstiilityöstä ja teknisestä työstä oli tehtävä tuttuja oppiaineita kaikille oppilaille.

On totta, että käsityöoppiaineissa teknistä työtä on perinteisesti pidetty poikien oppiaineena ja tekstiilityötä tyttöjen. Muistan kuitenkin, että ala- ja yläasteella sain ainakin viikon tehdä myös tekstiilitöitä ja suoritin esimerkiksi ompelukonekurssin hyväksytysti. Tyynystäkin tuli ihan tyynyn näköinen. Itse asiassa osa pojista piti tekstiilitöistä enemmän kuin teknisistä töistä, mutta siihen aikaan poikia olisi todennäköisesti kiusattu, jos he olisivat jääneet kaikille pakollisten tekstiilityöviikkojen jälkeen jatkamaan tekstiilitöitä. Siinä mielessä uudistus oli paikallaan. Nyt ei enää ole virallisesti tyttöjen ja poikien käsitöitä, vaan poikakin voi tehdä ilman häpeää patalappuja ja verhoja. Tiedän, että jotkut pojat tekevät jopa parempia käsitöitä kuin tytöt.

Opas puuttui myös yläasteikäisten äidinkielen opetukseen. Sen mukaan tutuille nimikkeille, kuten virkamies, asiamies, nimismies ja lakimies, voidaan keksiä vaihtoehtoja.

Jarno Ranta

Jurvan Sanomien vs. päätoimittaja