Kolumni: Sotkeako kalenteri karanteenilla?

Reilu viikko sitten kävin koronatestissä.

Pieni yskäisyys oli todennäköisesti tarttunut perhepiiristä, kun muuttoapuna ollut sukulainen alkoi pärskiä kunnolla kesken muuttopäivän.

Omat oireet olivat puolivillaisia. Sellaisia, joiden perusteella ei olisi entisen normaalin aikana vielä miettinyt töistä pois jäämistä. Vähän yskähtelyä, pientä tuntumaa kurkussa ja tavallista nopeampaa väysymistä lenkkireitillä. Peruin jonkin työkeikan varmuudeksi.

Mätin naamaan sinkkiä ja oireet aluksi katosivat. Ne tekivät kuitenkin paluun muutaman päivän päästä, samalla tavalla vähäisinä.

Päätin painaa stoppia. Olin menossa neljän päivän aikana neljälle juttukeikalle, joiden aikana olisin tekemisissä ison ihmisjoukon kanssa. Tuumasin, että tehdään nyt se Oma olo -testi, jota suositellaan tehtäväksi, jos koronatestiin meneminen mietityttää. Sitten voisin toimia selvän suosituksen mukaisesti.

Rastitsin oireeksi pelkän yskän. Ei tiettävästi altistumisia, ei kuumetta, hyvä yleisvointi, hajuaisti pelaa.

Tulos yllätti: Sinulla on lieviä oireita, joiden vuoksi koronavirusnäytteen ottaminen on aiheellista.

Soitin ohjeiden mukaisesti päivystysapunumeroon 116 117. Edelleen kerroin tilastani rehellisesti, että no tällaista pientä yskähtelyä ollut monta päivää, mutta ei oikein muuten tunnu miltään. Mietityttää vaan, kun pitäisi olla lähipäivinä ihmisten kanssa niin paljon tekemisissä. Vähän on lihaskipuakin, mutta niinhän toimistotyöläisillä aina.

Sairaanhoitajalta tuli sama vastaus kuin nettitestistä. Nuorilla on ollut koronavirusta niin vähäisillä oireilla, että sinullakin voi olla. Varaa testiaika.

Viikonloppu oli sama, jolloin Vaasassa tilanne karkasi käsistä. Tuntui siltä, että testin varaaminen oli ihan hyvä idea. Peruin juttukeikan ympäristö- ja luontoseuran retkelle, muutin yhden haastattelun puhelinhaastatteluksi.

Sain testiajan seuraavalle päivälle. Terveyskeskuksen pihassa ydinlaskeumaa varten varustautuneen näköinen hoitaja pyysi niistämään paperiin ja sen jälkeen nojaamaan päätä taakse. Hän työnsi pitkän pumpulipuikon molempiin sieraimiini. Vettä valui silmistä, sen verran syvälle mentiin. Testitulos tulisi ehkä jo samana päivänä, mutta voi mennä viisikin. Pysy karanteenissa siihen saakka.

Ajatukset kulkivat näiden päivien aikana tuskaisina. Periaatteessa pidin selvänä, että ei tässä mitään hätää ole. Tartuntalähde vaikutti selvältä ja hän oli koronaton.

Silti tiesin, etten ollut toiminut esimerkillisesti. Olin käynyt kaupoissa, autokorjaamolla ja tavannut sukulaisia. Tuolloin maski ei vielä ollut arkikäytössä. Mitä jos olinkin supertartuttaja – minä, joka työkseni olen kirjoittanut tämän aiheen ympäriltä monta uutista.

Luulen, että monissa kodeissa käydään nyt aikamoisia päänsisäisiä paineja. Sotkeako kalenterinsa karanteenilla heti ensimmäisistä oireista? Jos todennäköisyyslaskentaan luottaa, kyse tuskin on koronasta. On inhimillistä, että tavallisen elämän jatkaminen houkuttaisi. Mutta entä jos tauti on sittenkin se korona?

Testitulos tuli seuraavana päivänä Omakanta-palveluun, ja päivää myöhemmin tekstiviestillä. Tulos oli negatiivinen. Olen yksi noin 34 000 eteläpohjalaisesta, jotka ovat käyneet tekemässä testin ja saaneet negatiivisen tuloksen.

Se on aikamoinen joukko ihmisiä, joiden tutkiminen on aiheuttanut aika lailla töitä. Ja samalla se on aikamoinen joukko ihmisiä, jotka ovat toimineet juuri, kuten heitä on kehotettu.

Jarmo Panula, Jurvan Sanomien päätoimittaja