Kolumni: Pohjimmiltaan ilkeät jalasjärviset

Kun paikkakunnalle saapuu uutena, sitä näkee vain asioiden nykytilan. Syyt valottuvat myöhemmin. Siksi jotkin näkymät Kurikassa tuntuivat aluksi hurjilta.

Kun aloitin työt Jurvassa, vastaan tuli tulehtunut kuntaliitos. Ei teknisesti epäonnistunut, mutta henkisesti kipuileva.

Vai mitä pitäisi ajatella tavasta, jolla puhumme toisistamme? Jurvassa satikutia saavat jalasjärviset. Puheissa esiintyvät kunnan tulokkaat, jotka vaativat itselleen kaiken: pikeä pikkutielle, uimahallin Kiuaskalliolle. En varsinaisesti ihmettelisi, jos joku lausuisi minulle vielä senkin, että jalasjärviset ovat pohjimmiltaan ilkeitä ja pahansuopia ihmisiä.

Tunne tuntuu olevan molemminpuolinen. Jalasjärveltä on tullut puheluja toimitukseen eikä niissä ole puhuttu Jurvasta kauniisti. Jurvalaisilla on jurnuttajien maine. Eikä olisi kannattanut liittyä koko Kurikkaan. Täällä valitetaan meidän hyvät hankkeet kumoon.

On me ja te, ja teihin tulee suhtautua epäluuloisesti.

Kaikki tämä kulminoituu Jalasjärven uimahallihankkeeseen. Halli on päätetty sisällyttää budjettiin kahdesti äänestyksen jälkeen. Lukemattomia perusteluja on esitetty puolesta ja vastaan. Tuskin tarvitsee alleviivata, että jurvalaisten ja jalasjärvisten puheet eroavat toisistaan radikaalisti.

Tilannetta sopii pohtia. Haluammeko tämän kiistelyn jatkuvan ikuisesti? Tapellaanko vielä vuosi vai jatketaanko 2030-luvulle saakka?

Joitakin keinoja välien parantamiseksi voisi yrittää. Ensimmäinen on tiedon lisääminen. Paikkakunnat ovat toisilleen vieraita. Pitäjän toiseen laitaan tutustumista voisi edistää vaikka koko kaupungin tempauksilla ja lehtijutuilla.

Toinen keino on puhetavan muuttaminen. Nyt kaupungissa käy usein niin, että piti puhua uimahallista, mutta ryhdyttiinkin uhriutumaan tai mantranomaisesti piruilemaan toiselle. Jos jokaisen sinänsä tarpeellisen investointikeskustelun sivutuotteena tuikataan jokin piikki keskustelukumppanin kylkeen, eteenpäin leviää ennen muuta ennakkoluuloinen asenne. Kaupungin some-ryhmien perusteella on levinnyt jo.

Ikävä tosiasia on, että molemmilla osapuolilla on perusteltu syy katkeroitua. Jurvaan on investoitu viime vuosina vähän ja peruspalveluiden säilymisestä kannetaan kovaa huolta. Kun samalla jostain kaivetaan yli 5 miljoonaa euroa ei-välttämättömään vapaa-ajan investointiin, se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Kun nyt näyttää siltä, että uimahallihanke vedetään investointilistalta pois, on taas jalasjärvisillä syy katkeroitua pahasti. Asiasta on päätetty kahteen kertaan demokraattisesti. Jos silti päätös ei pidä, mihin päätöksiin jatkossakaan voi luottaa?

Kun uimahallia käsitellään kaupungin budjettikokouksessa joulukuussa, voi eripura kuntalaisten välillä vain syvetä. Tuskin ajatus uimahallista myöskään aidosti kuolee. Sen rakentamista esittää joku tulevina vuosina erillisenä hankkeena. Keskustelu jatkuu.

Voimme silti tehdä jotain. Edistää rakentavaa keskustelukulttuuria. Olla ennakkoluulottomia toista kohtaan. Keväällä on myös kuntavaalit. Onko ehdokkaiden vaalitaktiikkana rakentaa vai rikkoa?

Jarmo Panula, Jurvan Sanomien päätoimittaja