Kolumni: Isien ja äitien kauaskantoiset mallit

Lapset ovat elämän suola. Kahvi- tai teekupissa. Ne pirulaiset sotkevat kodin, heräävät viikonloppuisin viimeistään kello 7 ja kantavat päiväkodista ja koulusta joka ikisen räkätaudin kotiin. Varsinkin tänä syksynä tämä äiti tuntuu kulkeneen taudista toiseen. Seuraavaa odotellessa.

Ajatukset palaavat omaan lapsuuteen. Mehän olimme ihania kullannuppuja omille vanhemmillemme. Muistoihin on jäänyt kaikenlaisia kommelluksia, jotka nykivät suupieltä hymynvirneeseen. Kaikista sisarusteni kanssa vanhemmillemme järjestetyistä toilailuista ei voi julkisesti kertoa.

Voisin kuitenkin kertoa esimerkiksi isän kanssa tehdystä matkasta JukuJukuMaahan, joka palaa mieleen hellekesän tuulahduksineen ja riemuineen. Täytyy nostaa hattua isälle siitä, että hän lähti matkaan yksin neljän lapsen kanssa. Pienin meistä taisi olla vain parivuotias.

Talvi-iltoina tehtiin retkiä omaan metsään makkaranpaiston merkeissä. Isosiskoni ja -veljeni kuulemma saivat kokeilla joulupukin tuomia suksia sisätiloissa isäni luvalla, kun minä synnyin. Kuvitelkaapa mielessänne tuo näky!

Tuohon aikaan, 1980-luvulla, isyys oli erilaista kuin nykypäivänä. Voisin kuvailla, että isäni oli ajankuvaan sopien perheen turvallinen taustahahmo, joka toi leivän pöytään. Äiti taas tarmokas asioiden- ja lastenhoitaja, kaiken muun työn ohessa. Energiamäärää, joka kaikkien asioiden hoitamiseen tarvittiin, on vaikea käsittää.

Itselleni piirtyikin lapsuudestani harhakäsitys, että äitinä oleminen on helppoa. Tämä harhakäsitys on karissut aikoja sitten syvimpään roskakoppaan omien lasten myötä.

Hyvä vanhemmuus on vaativa laji. Myös oma jaksaminen on otettava huomioon, sillä kuiviin imetty ihmisraunio tuskin voi olla hyvä vanhempi.

Onneksi nykypäivänä isyyteen kuuluu aktiivisempi ote lastenhoitoon ja perhe-elämään. 2000-luvun isä kokkaa ja vaihtaa kakkavaippoja siinä missä äitikin.

Eräs viisas yhden lapsen isä luonnehti isyyttä tässä maailmanajassa samansuuntaisesti: hyvä isä osallistuu kodin- ja lastenhoitoon, ja on turvallinen. Hyvä isä osallistuu perheen arkeen ja pyörittää sitä yhdessä äidin kanssa. Hyvä isä on läsnä ja kuuntelee. Hän halaa ja antaa pusun poskelle.

Lapselle nämä ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, jotka näkyvät heissä itsessään vuosien tai vuosikymmentenkin päästä. Isä on pojalle roolimalli, tytölle idoli. Molemmat voivat ottaa isästä tai isähahmosta mallia tuleviin parisuhteisiinsa ja mahdollisesti omaan vanhemmuuteensa.

Jossain tutkimuksessa todettiin vanhempien katsovan lapsiaan päivän aikana vain kahden minuutin ajan. Haastan nyt juuri sinut hyvä lukija olemaan lapsillesi enemmän läsnä. Se ei aina ole helppoa, mutta se kantaa hedelmää. Voisin haastaa kaikki isät myös ottamaan oma puoliso kainaloon ja pitämään häntä hyvänä.

Kaiken sen vaivan, huolen ja murheen keskellä lapset antavat uskomattoman paljon. He voivat olla aikuisille mitä parhaimpia opettajia siitä, mikä elämässä on tärkeää. Kuivakan kuluneesti voisinkin todeta, että lapset ovat elämän suola.

Leena Nyysti

Jurvan Sanomien toimittaja