Kolumni: Hyväs turvas

Aloitin Jurvan Sedussa syksyllä 2015 kuva-artesaanin opinnot. Pienillä paikoilla koko elämäni asuneena Jurva ja opiskelumahdollisuus täällä vetivät minua puoleensa, samoin kuin kiinnostukseni alasta. Sopeuduin Jurvaan sujuvasti ja nykyään sanon jo olevani ”jurvalaanen”. Poismuuttoa en tohtisi vielä edes ajatella.

Muistan, kun ensimmäinen Jurvassa nukuttu yö takanani menin hakemaan postia ja hymyilevä mies tuli kättelemään uutta naapuriaan, minua. Olin hämmentynyt, sillä kokemukseni mukaan saman taloyhtiön katon alla asuvat tervehtivät toisiaan vaitonaisesti muutaman törmäämisen jälkeen. Tänään tätä muistellessani ajattelen tämän lämpimän esittelyn antaneen sävyn muutolleni.

Kaksi vuotta myöhemmin, kun järjestimme siskoni häitä, sain kirjoittaa kutsukortteihin juhlapaikan osoitteeksi Jurvan. Hääpäivä oli yksi kolean kesän lämpimimpiä.

Odotin Jurvalta kompaktia elinympäristöä, johon olin tottunut sekä paikkaa asua opintojeni ajan. Sain kuitenkin enemmän.

Jurvasta on tullut minulle kotipesä, jonne kaipaan liian pitkillä matkoilla, ja jossa voin sanoa todella viihtyväni.

Mummuni tapasi sanoa, ”Jurvas on hyväs turvas”. Se oli vain hauska sananparsi, mutta tunnen sen pitäneen minun kohdallani paikkansa. Täällä asuessani olen aikuistunut, juhlinut, parantunut ja rakastunut. Mukaan on mahtunut tietenkin myös surua ja huonoja päiviä, mutta päällimmäisenä on kuitenkin ollut onni. Uskon, että sellaisena tulen aikani Jurvassa muistamaan.

Lähtö vuoden päästä opintojeni loppuessa tulee olemaan haikea, mutta en suunnittele silloin vielä hyvästeleväni. Salaa toivon palaavani metsän keskelle Jurvaan, turvaan.

Karoliina Honkaniemi, toimitusharjoittelija

>>>>>>> Stashed changes