Kolumni: Etätyö lisäsi työtehoa

On elokuinen maanantaiaamu. Jotkut väittävät sitä työläisen painajaiseksi. Minulle se on yhtä onnellinen työpäivä kuin tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. On, vaikka ulkona sataa. Ihanaa. Luonto ja minä kiitämme.

Älypuhelimeni herätyskello on herättänyt minut yöunilta kello 7.40. Jo noin minuutti tämän jälkeen olen avannut työkoneeni kotini etätyöhuoneessa ja aloittanut uuden työviikon. Olen saanut nukkua kaksi tuntia normaaliaikoja kauemmin.

Mitä vaikutuksia tällä on työvireeseeni? Täytyykö sitä edes sanoa? Sanon kuitenkin, koska minulla on pelkästään positiivisia uutisia kerrottavana etätyön terveys- ja työtehovaikutuksista.

Enää en ole meinannut nukahtaa työkoneeni ääressä kesken jutun kirjoittamisen. Enää en ole meinannut nukahtaa kesken huipputärkeän haastattelun tai valokuvaamisen. Enää en ole meinannut torkahtaa auton rattiin, kun ajan töihin ja takaisin kotiin tai ajaa hirvikolaria.

Voisin jatkaa tositapahtumiin perustuvaa listaani, mutta laitan pisteen tähän kohtaan, että jaksat lukea lisää etätyön iloista.

Tällä esimerkkiviikolla tein kaikki työpäivät etänä kotona. Sen takia sain aamuisin nukkua kymmenen tuntia normaalia kauemmin. Tämän lisäksi minulle jäi noin viisi tuntia lisää omaa aikaa, kun ei tarvinnut ajaa töistä kotiin ja pelätä auto-onnettomuuksia. Etätyön ansiosta sain pelkästään viidessä päivässä peräti viisitoista tuntia lisää lepoaikaa.

Tunnen itseni yhtä pirteäksi ja tehokkaaksi kuin olin kahdeksasluokkalaisena, jolloin aloitin urani toimittajana. Tämän ihanan tunteen olen tuntenut puolentoista viime vuoden aikana, kun olen saanut tehdä paljon etätöitä.

Nyt olen saanut nukkua riittävästi, kun työmatkoihin ei ole mennyt tuntitolkulla aikaa, eikä ole tarvinnut herätä monia muita työntekijöitä paljon aikaisemmin ja oikeasti pelätä liikenneonnettomuuksia. Olen normaaliaikoja paljon pirteämpi ja tehokkaampi. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Olen kuin se Jarno, joka alle parikymppisenä taittoi yksin Laihian paikallislehden vapaapäivänä eli juhannusaattoiltana, kun intoa ja energiaa oli vaikka muille jaettavaksi.

Olen saanut itsestäni irti huomattavasti enemmän kuin viiden viime vuoden aikana, vaikka työmääräni Jurvan Sanomien vs. päätoimittajana on yli tuplaantunut Ilkka-Pohjalaisen urheilutoimittajan tehtäviin verrattuna. Tämä on näkynyt muun muassa juttutuotannon lisääntymisenä. Lisäksi olen pystynyt hoitamaan samaan aikaan monia muita niin sanottuja juoksevia asioita. En halua kehua itseäni, mutta tämä on totuus.

Etätyön ansiosta myös työrauhani on lisääntynyt huomattavasti toimistotyöhön verrattuna. Kotona minua ei ole kukaan keskeyttänyt, kun olen kirjoittanut juttuja ja tehnyt haastatteluja tukka putkella. Tai yksi työrauhan rikkoja löytyy. Se on varis, joka on pari kertaa koputtanut ikkunaani. En ole tietoisesti keskeyttänyt ketään, en edes variksen päivän kohokohtaa. Ja jos joku on yrittänyt keskeyttää minut, olen painanut Teamsin älä häiritse -nappulaa. Tämän jälkeen on ollut ihana rauha keskittyä tärkeimpään, työn tekemiseen. Mikä mahtava tunne!

Jarno Ranta

Jurvan Sanomien vs. päätoimittaja