Vaaleaksi maalatun takan päälle Anna-Liisa Myllymäki on asetellut pieniä soittokelloja. Lähes jokaista koristaa sen paikkakunnan vaakuna tai nimi, josta Anna-Liisa on sen hankkinut.
Ne sopivat niin hyvin olohuoneeseen, että niiden lukumäärä yllättää.
– Niitä on yhteensä 405. Aion keräillä niitä niin kauan kuin elän, Anna-Liisa nauraa.
Hän aloitti harrastuksensa, kun hänen tyttärensä oli vaihto-oppilaana Iowassa 1990-luvulla ja Anna-Liisa ja Matti lähtivät tyttärensä valmistujaisjuhliin Yhdysvaltoihin.
– Me kiersimme hieman eri osavaltioissa ja mietin, että mitä voisin hankkia täältä matkamuistoksi. Aloin pikku hiljaa ostaa matkoiltani näitä.
Suomesta ei hänen huomionsa mukaan saa kovin monenlaisia soittokelloja matkamuistoksi.
– Suomessa on aika vähän paikannimiä kelloissa. Minulla on Seinäjoen, Saariselän, Kittilän ja Helsingin kellot. Muissa on vain Lappi-aiheisia maalauksia tai muita, Anna-Liisa harmittelee.
Anna-Liisa saattaa ostaa muutaman kellon samasta maasta. Aivan samanlaisia kelloja hän pyrkii välttämään. Hänen kokoelmassaan on ainoastaan kaksi aivan samanlaista kelloa.
– Ruotsista minulla on kaksi kelloa. Sanoin jossakin kohtaa Matille, että missähän vaiheessa saisin Ruotsista kellon, kun olet sinne vuodesta 1992 ajanut. Kerran hän toi sitten kellon. Myös ystäväni toi minulle kellon, kun muisti minun valittaneen, että Matti ei tuo. Molemmat kellot on ostettu laivalta!
HANNELE YLI-VIITALA
Lue koko juttu torstaina 27. huhtikuuta ilmestyneestä lehdestä.
