Viime aikoina on herättänyt paljon keskustelua marraskuussa julkaistu Suomen kasvatustieteellisen seuran yhteenveto, joka esittelee tutkimustuloksia luokkakoon merkityksestä.
Siinä todettiin muun muassa että osaaminen on usein parempaa suurissa luokissa, mikäli niissä on valikoitunut oppilasaines, esimerkiksi musiikkiluokissa tai valinnaisen kielen opiskelijoiden luokissa.
Tutkimuksessa myös verrattiin Suomen luokkakokoja muiden OECD-maiden kanssa ja todettiin, että ne ovat keskimääräistä pienempiä.
Vertailu ei ole kuitenkaan mielekästä, koska koulutusjärjestelmät ovat eri maissa todella erilaisia.
Jos Suomea verrataan samankaltaisiin maihin, kuten muihin Pohjoismaihin tai vaikkapa Viroon, voidaan huomata, että ryhmämme ovat suurimmasta päästä. Esimerkiksi Suomen Pisa-tuloksissa ohittanut Viro loistaa keskimäärin selkeästi pienemmillä opetusryhmillä.
Luokkakoko-tutkimuksessa puolustetaan kohtuuttoman suuria ryhmiä sillä, että niissä on enemmän avustajia. Opetuksen laatu Suomessa turvataan parhaiten tasokkaalla opettajankoulutuksella ja tiukoilla opettajan kelpoisuusvaatimuksilla sekä sillä, että virat kunnissa täytetään pätevillä opettajilla.
Oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on se, että ulkoiset puitteet, kuten tilat, materiaalit, oppimisympäristöt ja välineet ovat kunnossa.
Tuoreet kansainväliset tutkimusaineistot osoittavat kuitenkin yksiselitteisesti, että opettaja opetustaitoineen vaikuttaa koulusaavutuksiin ylivoimaisesti enemmän kuin äsken mainitut tekijät.
Koska opetusryhmät ovat jo nyt hyvin heterogeenisiä, on tärkeää, että oppilaiden erilaisuudet ehditään huomioida. Opettajalla tuleekin olla aikaa jokaisen oppilaan henkilökohtaiseen kohtaamiseen useasti koulupäivän aikana.
Miten tämä sitten saavutetaan? Luokkakoot on pidettävä mahdollisimman pieninä. Tuntikehyksen on oltava sellainen, että ryhmiä pystytään myös jakamaan.
Yhden päivän sijaiskiellosta pitäisi luopua, koska kahden eri luokan opettaminen yhtä aikaa ei takaa opetussuunnitelman toteutumista, turvallisuutta eikä työrauhaa.
Pienryhmät tulisi säilyttää siksi, että erityistä tukea vaativat oppilaat saisivat tarvitsemansa lisäresurssit. Panostus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen on paras tapa ehkäistä syrjäytymistä.
Keväällä käytävät kuntavaalit tulevat olemaan mitä suurimmassa määrin myös koulutusvaalit. Se, että on tietoinen päiväkotien sekä koulujen arjesta ja nykytilasta, auttaa tekemään viisaita ja kauaskantoisia päätöksiä.
Paula Kotiranta, puheenjohtaja, OAJ:n Kurikan paikallisyhdistyksen hallitus