Yli-intendentti ja päällikkö Helena Hirviniemi kantoi nuoruudessaan tiiliä rakennustyömaalla – Kritisoi nyt vanhaa tuhoavaa kaupunkisuunnittelua

Suomen Kansallismuseo, Turun linna, Hämeen linna, Olavinlinna, Tamminiemi... Närvijoelta kotoisin olevan Helena Hirviniemen tehtäviin kuuluu näiden ja 19 muun muun valtion omistaman ja ylläpitämän kansallisen monumentin ja museokohteen restauroinnin ohjaus ja valvonta.

Vanhat rakennukset saavatkin Hirviniemen sydämen sykähtelemään. Hänen kiinnostuksensa kulttuuri- ja rakennusperintöä ja historiaa kohtaan heräsi jo varhain. Arkkitehtuurista ja taidehistoriasta Hirviniemi innostui jo Jurvassa keskikouluaikana, jolloin hän tutki pohjalaistaloja ja elävää kulttuurimaisemaa.

– Hyvällä ympäristöllä on valtavan suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Siinä on ajallista syvyyttä ja kerroksellisuutta, myös yllätyksellisyyttä. Se kertoo konkreettisesti yhteisön elämästä. Tästä yksinkertaisesta syystä on todella tärkeää tunnistaa omat juurensa ja arvot, joita tuttuunkin ympäristöön sisältyy, Hirviniemi perustelee.

Museoviraston Kulttuuriympäristöpalveluissa Restaurointiyksikön päällikkönä työskentelevä yli-intendentti tunnustautuu vanhojen talojen puolustajaksi. Jo lukioaikoinaan hän yritti taistella lottakahvilanakin toimineen entisen Jurvan kunnantalon säilyttämisen puolesta. Rakennuksen kohtaloksi oli kuitenkin tulla puretuksi nykyisen hotellin parkkipaikan tieltä pois.

"Suomessa ei taitoa sovittaa vanhaa ja uutta" Hirviniemeä harmittaakin, että Suomessa ei ole taitoa sovittaa yhteen vanhaa ja uutta rakennuskantaa. Vanha kunnantalo oli hänestä Jurvalle leimallinen rakennus, jolla oli vankka historiallinen tausta. Hänestä hotellin rakentamisen olisi voinut ratkaista toisinkin

– Vanhaa ja uutta voisi sovittaa yhteen, ja vanhaa voi säilyttää osana uutta ja kehittyvää aluetta. Tuntuu, että meillä ei ole sitä taitoa. Sitä pitää lähteä ihailemaan Etelä-Eurooppaan. Siellä vanha ja uusi ovat rinnakkain sopuisasti yhdessä.

Edelleenkin Jurvassa on Hirviniemen mielestä paljon hienoa rakennusperintöä. Hän vinkkaa kiinnostuneita tutustumaan Riitta Jaakkolan laatimaan Kurikan kulttuuriympäristöohjelmaan, Rintakylillä ja larvamailla (2015), joka pitää sisällään kattavan esityksen Jurvan kulttuuriympäristöstä ja rakennusperinnöstä.

– Erityisen hienoa Jurvassa on jäljellä oleva talonpoikainen rakennuskanta. Nyt kaikki se mitä vielä on jäljellä, olisi tärkeä säilyttää ja korjata käyttöön, Hirviniemi toivoo.

– Jurvan identiteetti kiteytyy minulle kirkon ja Reinin koulun ympäristöön jatkuen Pappilan suuntaan ja taas toiselta puolta Kangastielle. Tässä ympäristössä on paljon hienoja rakennuksia ja historia on läsnä. Arvostan myös sitä, että kaupallinen keskusta on säilynyt Jurvassa kuntaliitoksesta huolimatta elävänä ja kylän raittia on kohennettu.

. Oulusta junalla Helsinkiin, ja takaisin Hirviniemi ei osannut unelmoida aiemmin yli-intendentin työstään, koska hän ei ole milloinkaan ajatellut muuttavansa Helsinkiin töihin. Kuitenkin Museovirasto ja suurin osa kohteista, joiden parissa Hirviniemi työskentelee sijaitsevat Helsingissä ja Etelä-Suomessa.

– Mahdollisuus nykyiseen työhön tarjoutui vuonna 2016. Vastaavaa työtehtävää ei ole muualla tarjolla.

Oulussa asuvalle Hirviniemelle nykyinen työtehtävä tarkoitti ennen korona-aikaa viikoittaista matkustamista Oulun ja Helsingin välillä.

– Työhöni liittyy muutenkin paljon matkustusta, kokouksia, käyntejä työmailla ja kohteissa. On tosi kiinnostavaa ja antoisaa nähdä kuinka suunnitelmat toteutuvat ja kuinka koko ammattilaisten ketju tekee työtään. Työssäni olen tiiviisti kiinni rakentamisen todellisuudessa ja se on vahvaa tiimityötä monella tasoalla, Hirviniemi kertoo.

Pandemia-aika on muuttanut työskentelyä pysyvästi, sillä nykyään kaikki mahdollinen hoidetaan etänä. Matkustaminen on vähentynyt radikaalisti.

– Nykyään päivät tuppaavat täyttymään etäkokouksista. Mikään ei kuitenkaan korvaa todellista käyntiä kohteessa ja ihmisten kohtaamista. Nyt haetaan uutta tasapainoa etä- ja läsnäolotyössä.

Pohjoisen kokemus tiivistyy nykytyössä Työn nautittavuus ei ole kuitenkaan kadonnut etätyön mukana mihinkään.

– Se on aina yhtä kiinnostavaa, koko ajan voi oppia uuttaa ja kaikkea oppimaansa voi hyödyntää. Kohteet joiden parissa teen työtä, ovat erityisen kiinnostavia ja niissä voidaan toteuttaa ja kehittää alan parhaita mahdollisia ratkaisuja. Samoin työyhteisö on hieno – huippuosaajia ja innostuneita kollegoja, joiden kanssa saa tehdä työtä.

Hänen nykyisiin tehtäviinsä kuuluu myös alan yleinen kehittämis- ja tutkimustyö, sekä verkostot kansallisesti ja kansainvälisesti. Hirviniemi vastaa myös korjausneuvonnan kehittämisestä ja hänen yksikkönsä vastaa Museoviraston entistämisavustusten myöntämisestä.

Hirviniemi kertoo, että ajatellessaan koko työuraansa, hän on saanut tehdä kaikkea sitä, mistä joskus unelmoi. Hänen nykyisessä työssään kiteytyy kaikki se, mitä hän on tehnyt pohjoisessa Suomessa vuosikymmenien aikana: toiminut suunnittelijana kaupunkisuunnittelusta restaurointihankkeisiin yrittäjänä, opettajana ja tutkijana.

– Hassua on, että en lapsena tai koululaisena tuntenut yhtään arkkitehtia, mutta mielikuva alasta oli silti vahva.

. Ei tarvita kultalusikkaa suuhun unelmien toteuttamiseen Hän toteaakin, että voisi sanoa alan valinneen hänet. Jo keskikoulussa Hirviniemi päätti pyrkiä opiskelemaan arkkitehtuuria Ouluun.

Opiskeluihin kuuluvan työmaaharjoittelun suoritti Aarre Anttilan rakennusliikkeessä Jurvassa.

– Siellä minä kannoin tiiliä ja tein kaikkea mitä rakennustyömailla tehdään. Seuraavana vuonna Aarre ylensi minut ja pisti minut kustannuslaskijaksi ja tekemään tarjouksia, Hirviniemi muistelee.

Jurvassa saamastaan koulutuksesta, sekä perheen ja koko yhteisön tuesta Hirviniemi kertoo olevansa todella kiitollinen. Hän sanoo, että ei olisi voinut opiskella ilman hyvinvointi-Suomen koulupolkua ja opintolainaa.

– Nyt myöhemmin vasta olen ymmärtänyt kuinka tuore yhteiskoulu ja lukio-opetus Jurvassa oli omana aikanani.

Jurvan yhteiskoulu perustettiin vuonna 1948 ja ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat 1971. Hirviniemi pääsi ylioppilaaksi vuonna 1978.

Hirviniemi iloitsee siitä, että Suomessa ei tarvitse syntyä keskelle metropolia kultalusikka suussa päästäkseen opiskelemaan toivomaansa alaa.

– Kuinka viisaita ja kauaskatseisia ihmisiä Jurvassa oli vuosisadan alussa kun kouluja perustettiin ja haluttiin turvata tuleville sukupolville opiskelumahdollisuudet. Tämä on perintö jota kannattaa vaalia. Pitää olla näkymä ja kiinnostus tulevaan, ja nuorille pitää tarjota parasta oppia omaan elämään.

. Fakta Helena Hirviniemi

Ikä: 62

Koulutus: ylioppilas Jurvan lukiosta 1978, Arkkitehti Oulun yliopistosta

Titteli töissä: Yli-intendentti, Museoviraston Kulttuuriympäristöpalvelut, Restaurointiyksikön päällikkö

Nykyinen kotipaikkakunta: Oulu

Kirjaudu sisään

Yli-intendentti ja päällikkö Helena Hirviniemi kantoi nuoruudessaan tiiliä rakennustyömaalla – Kritisoi nyt vanhaa tuhoavaa kaupunkisuunnittelua

Haluatko lukea artikkelin?