Vuodet Jurvassa rehtorina ja kunnallispolitiikkona näkyvät kirjailija Heleena Lönnrothin dekkareissa

Kurikan Panttilan asunnon seinät ovat kuorrutettu maalauksilla, valokuvilla ja kirjallisuudella. Heleena Lönnroth näyttää pienet työhuoneet, jossa tarinat syntyvät paperille ja kankaalle.

Viime vuonna Lönnrothilla tuli kirjailijana 30 vuotta mittariin. Vuosikymmenten aikana hän on kirjoittanut 45 kirjaa, joista suurin osa on dekkareita, mutta myös naisten- ja lastenkirjoja sekä näytelmiä.

. Jurva vilahtaa monessa kirjassa Viimeisin marraskuussa julkaistu dekkari, Käsittämättömiä rikoksia, kertoo eläkeläisjengistä, joka ryhtyy Robin Hood -tyylillä varastamaan elintarvikkeita, kun nousseiden hintojen myötä rahat eivät riitä elämiseen.

Lönnrothin ammentaa ideoitaan ympäristöstään ja näkemästään, ja jokaisesta käänteestä on tarina kerrottavana. Alahärmässä syntynyt Lönnroth on asunut ympäri Suomea ja työskennellyt erilaisissa työtehtävissä.

Monissa hänen kirjoissaan on tapahtumia ja viittauksia Jurvaan.

Viimeisimmässä käydään Jurvassa, kun kaksi pikkupoikaa kiinnostuu Miina-mummon portaille viedystä säkistä. Morsiamet katoavat -dekkarissa puolestaan on perustettu vastaanottokeskus afganistanipakolaisille Jurvan entiseen kotitalouskouluun.

”Jurvalla oli ollut loistonsa päivät, kun joka talossa tehtiin sohvakalustoja ja salin kalustoja. Tyylihuonekalujen tekijöitten ja heidän alihankkijoidensa verstaita oli joka kylällä”, kirjassa taustoitetaan paikallishistoriasta.

Lönnroth asui itsekin Jurvassa sen kulta-aikana 1970-luvulla noin neljän vuoden ajan.

– Silloinen mieheni sai Jurvasta viran ja Jurvan kunnanjohtaja soitti minulle, että eikö rouvaa kiinnostaisi tulla Jurvaan, kun täällä olisi kansalaisopiston rehtorin paikka avoinna.

Lönnroth suostui tarjoukseen, mutta ajatteli, että rehtorin viran lisäksi olisi tavoiteltava jotain muutakin.

– Päätin ruveta kunnallispolitiikoksi ja asetuin kunnallisvaaleissa ehdolle ja pääsinkin, epäilyistä huolimatta. Olin hirvittävän aktiivinen enkä jäänyt keltään huomaamatta.

Lönnroth toimi Jurvassa kirjastolautakunnan puheenjohtajana ja sai hankittua kirjastoauton.

– Järjestin Jurvaan myös kesäjuhlat ja olin henkiin herättämässä nuorisoseuraa puuseppäyhdistyksen kanssa. Lisäksi sain kansalaisopistoon hankittua kaksi uutta opettajanvirkaa, Lönnroth luettelee.

. Jurva koetteli, mutta antoi myös paljon Kaikki jurvalaiset eivät päästäneet Lönnrothia helpolla, mistä hän kertoo omassa elämänkerrassaan Matka halki satumaan. Lönnroth oli sukunsa naisten tapaan periksiantamaton ja sai tehtyä paljon Jurvan hyväksi, mutta lopulta hän päätti vaihtaa maisemaa kohti Helsinkiä.

– Niin me puhdistimme sandaaleistamme Jurvan pölyt. Muutoin minulla on Jurvasta hirveän hyviä muistoja ja viihdyin erinomaisesti.

Lönnrothille erityisen tärkeitä olivat hänen ”jurvalaiset kummisetänsä”: Pentti Hiipakka ja Vesa Mäntylä .

– Vesa sanoi minulle kerran, että kun Heleena tuli Jurvaa, oli kuin aurinko olisi alkanut paistamaan. Kukaan ei ole sanonut minulle yhtä kauniisti kuin hän. Olen maalannut hänestä taulunkin.

Lönnroth tutustui Jurvassa myös koristeveistomestariin Oiva Kenttaan . Vuosia myöhemmin Lönnroth soitti Kentalle, sillä hänen poikansa Leo Lönnroth oli kiinnostunut alasta.

– Oiva tokaisi, että lähetä poika tänne! Leo meni sinne ja hän oli viimeinen luokka, joka suoritti koristeveistäjämestarin pätevyyden Jurvassa.

Kun Lönnroth muutti Jurvaan, puhelinliikennettä ei oltu vielä automatisoitu. Tämä olikin merkittävä seikka Jurvaan tutustumisen kannalta.

– Soitin kyläkeskukselle ja kysyin isäntää tai emäntää puhelimeen, ja he tiesivät kertoa, onko väki kotona ja milloin he palaavat. Minulla oli kuin sihteerejä ympäri kyliä.

Vuonna 1976 Olavi Kalajainen perusti Jurvan Sanomat ja Lönnroth muistelee kirjoittaneensa lehteen monet kerrat, sillä juttuja julkaistiin, eikä hän pyytänyt palkkiota.

. Ajankohtaisia aiheita pöyhimässä Nyt Lönnroth saa huokaista helpotuksesta jälleen yhden projektin päätteeksi. Uusin tulokas on juuri mennyt painoon. Lönnroth on kustantanut kirjansa itse vuodesta 2009 lähtien yrityksensä kautta.

Kauaa kirjailija ei kuitenkaan aioi levätä laakereilla, sillä uusin kirja on kirjasarjan ensimmäinen. Lönnroth on tekijäihminen, ja tottunut kirjoittamaan kolmekin kirjaa vuodessa.

Dekkarisarjan aihe on ajankohtainen. Sateenkaaren alla odottaa kohtalo kertoo vähemmistöihmisten ihmissuhteista – ja tietenkin murhasta, kuten kunnon dekkarin kuuluu, Lönnroth kertoo.

Kirjailijalla on omakohtainen kokemus sukupuoliroolien ahtaudesta.

– Nelivuotiaana leikin olevani Yrjö tai Urho, enkä tykännyt käyttää hameita. 11-vuotiaaksi asti luin vain poikakirjoja.

– Uusimman kirjan kirjoittaminen tuntui siltä, kuin olisin ottanut talikon ja alkanut pöyhiä tunkiota, jota en ole pöyhinyt pitkään aikaan.

Lönnroth on kirjoissaan ja työprojekteissaan käsitellyt asioita usein naisnäkökulmasta. Hänen ryhtyessä dekkaristiksi, ei naisdekkaristeja ollut paljon.

– En ikinä ajatellut, että joku ei olisi minulle mahdollista, koska olen nainen, hän summaa.

Kirjaudu sisään

Vuodet Jurvassa rehtorina ja kunnallispolitiikkona näkyvät kirjailija Heleena Lönnrothin dekkareissa

Haluatko lukea artikkelin?

Katuosoite

Puhelin