Pekka Santtila tutkii ihmismielen pimeitä syövereitä ja opettaa poliiseja kysymään oikeita kysymyksiä

Ihmismieli on pimeimmillään todella synkkä. Sen tietää Jurvan Kirkonkylästä kotoisin oleva psykologian professori Pekka Santtila .

Viisi vuotta sitten Kiinaan muuttanut Santtila tekee tutkimustyötä ja opettaa New Yorkin yliopiston kampuksella Shanghaissa.

Tutkimusaiheet liittyvät todistajanpsykologiaan ja ihmisen seksuaalisuuteen. Santtila tutkii esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön yleisyyttä ja sen vaikutuksia. Pääkysymys, jota Santtila tutkii, liittyy lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkintaan.

Santtila kertoo, että tällaisissa tapauksissa on usein vain lapsen kertomus, mutta ei fyysistä näyttöä. Tällöin rikostutkimuksessa lapsen kertomuksella on todella suuri merkitys.

– Haastatteluihin liittyy ongelmia, koska lapset ovat jonkin verran johdateltavissa. Jos kysyt 5–6-vuotiaalta johdattelevia kysymyksiä, voit saada vastauksia, jotka eivät ole totuuden mukaisia. Se taas aiheuttaa haasteita näytön arvioinnissa.

Tietoutta poliiseille ja tutkijoille Santtila onkin kiinnostunut siitä, miten lasten haastattelujen laatua voitaisiin parantaa. Tavoitteena on saada rikoksia tutkiville poliiseille tietoa, miten poliisi voi esittää oikeita kysymyksiä oikealla tavalla.

– Vastaushan vaikuttaa yksinkertaiselta: kerrotaan tutkiville poliiseille ja psykologeille, että älä kysy johdattelevia kysymyksiä. Valitettavasti se ei toimi niin. Teoreettinen tieto ei auta haastattelijoita muuttamaan heidän haastattelukäyttäytymistään. Koulutuksessa pitää suoraan harjoitella haastattelutaitoa, Santtila tiivistää.

Tätä harjoittelua varten hän on kehittänyt tekoälyn ohjaamaan tietokoneen lapsihahmoja.

Perimmäinen tavoite haastattelujen laadun parantamisessa on lisätä oikeudenmukaisuutta ja saada rikoksentekijät vastuuseen.

Santtila huomauttaa, että vaikka teemat hänen työssään ovat rankkoja, ei se tee hänen työstään rankkaa, sillä hän opettaa niiden tutkimistapoja. Hän ei itse työskentele hyväksikäytettyjen lasten parissa.

Rationaalisia perusteita tuomioille Suomessa Santtila on vieraillut kuitenkin oikeudessa asiantuntijatodistajan roolissa vastaavia tapauksia puitaessa. Useimmiten hän on arvioinut todistajan haastattelun luotettavuutta. Yksi kuuluisin tällaisista tapauksista on Anneli Auerin lasten hyväksikäyttötapaus, josta nainen tuomittiinkin vankilaan.

Lisäksi Santtila oli Auerin palkkaamana todistajana oikeudessa jo Ulvilan surmaa koskevissa oikeudenkäynneissä, joista Auer sai vapauttavan päätöksen.

Santtila analysoi tarkasti tapauksia, mutta kertoo, että ei tietenkään voi tietää, mitä niissä on todella tapahtunut.

– Näyttöä ei ole siitä, että hän olisi tehnyt kyseisen henkirikoksen. Näyttöä, joka sulkisi pois mahdollisen muun tekijän, ei ole. Tämähän on eri asia kuin, että tietäisin, että hän on syytön. En tiedä sitä, mutta sanon, että näyttöä ei ole tarpeeksi, että häntä olisi ollut rationaalisia perusteita tuomita, Santtila kertoo.

Myös hyväksikäyttötapaukseen Santtilalla on samankaltainen näkemys. Hän ei nähnyt rationaalisia perusteita tuomioon.

. Kriittistä suhtautumista asioihin Santtilalla on läheinen suhde poliisiin aiemman työpaikkansa kautta. Hän työskenteli poliisin tutkimusyksikössä kahdeksan vuotta ja ehti opettaa myös Poliisiammattikorkeakoulussa.

Hän uskaltaa myös antaa kritiikkiä poliisille ja suomalaiselle yhteiskunnalle. Ulvilan surman tutkinta ei hänestä mennyt ihan putkeen.

– Jossain muussa yhteiskunnassa olisi asetettu riippumaton tutkijaryhmä selvittämään tapausta. Meillä ei ole valmiuksia tarkastella kriittisesti poliisin toimintaa, Santtila toteaa.

Muista maista perspektiiviä saanut Santtila suitsuttaa toisaalta luotettavaa Suomen poliisia.

– Se, että Suomessa on korruptoitumaton poliisi, on aivan uskomaton saavutus. Se ei kuitenkaan tarkoita, että poliisi olisi erehtymätön, Santtila huomauttaa.

Hänestä pääongelma on sama kuin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyssä: vahva ennakko-oletus ohjaa tutkijaa huomioimaan hanakammin asioita, jotka tukevat ennakko-oletusta.

– Silloin voi jäädä huomaamatta, että kaikki näytön osat, jotka tukevat tätä ennakko-oletusta, voivat ehkä olla yhteneväisiä myös muiden vaihtoehtojen kanssa.

Santtila huomauttaa, että kaikki varmasti haluaisivat tulla arvioiduksi oikeudessa oikean näytön perusteella. Ei ennakko-oletuksien perusteella.

Vaikutus suomalaiseen oikeuteen Toisella puolella maapalloa asuvan Santtilan työ vaikuttaa tutkimustiedon leviämisen kautta Suomeen asti. Työn vaikuttavuutta puntaroidessa Santtila pitää suurimpana saavutuksenaan sitä, että hän on ehtinyt kouluttaa useita tohtoreita, jotka ovat väitelleet todistajanpsykologisista aiheista.

– Nämä henkilöt ovat mukana monissa yksiköissä, joissa tutkitaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä tai kehitetään alaa eteenpäin. Esimerkiksi Julia Korkman on entinen opiskelijani, joka vaikuttaa ja kehittää alaa Suomessa.

Santtila on ollut myös mukana kouluttamassa satoja suomalaisia tuomareita eri yhteyksissä, eli tavallaan hän vaikuttaa välillisesti siihen, miten oikeustapauksia arvioidaan.

Opiskelijat pitävät virkeänä Nyt 50-vuotias Santtila kertoo parasta hänen työssään olevan vapaus. Hän voi valita missä hän töitään tekee, mutta yleensä hän on kampuksella kaksi päivää viikossa. Sieltä löytyy työn toinen paras puoli: opiskelijat.

– He eivät ole vielä kyynistyneet ja heillä on elämä edessä. He ovat usein idealisteja. Se vaikuttaa myös minuun ja pysyn ehkä virkeämpänä heidän ansiostaan.

Entä millaiset eväät Jurvan koulut ovat antaneet Santtilalle elämään?

– En ole kauheasti ajatellut tätä kysymystä. Jurvan lukio ja koko opetus on huippuluokkaa, vaikka en välttämättä sitä lukioaikanani tiennyt, Santtila sanoo ja huomauttaa Suomessa itsestään selvien koulutukseen liittyvien asioiden olevan globaalilla tasolla uskomatonta luksusta.

Luksusta on esimerkiksi se, että opiskelijan vanhempien ei tarvitse olla korkeasti koulutettuja tai rikkaita, että lapsi voi opiskella korkealle.

Santtila muistaa, että Jurvan lukiossa oli hyvä ilmapiiri, jossa kaikkia opiskelijoita tuettiin tasa-arvoisesti. Jokaista kohdeltiin yksilönä.

– En voi verrata Jurvan kouluja muihin kouluihin, koska minulla ei ole muista kokemusta. Mutta koulun pieneys on tosi hyvä, koska kaikki tuntevat toisensa, eivätkä opiskelijat ole vain massaa. Tällaisella seikalla voi olla iso merkitys. Opiskelijat eivät itse välttämättä tiedä mihin heidän kykynsä riittävät, jolloin opettajien kannustuksella voi olla iso merkitys.

. Fakta Pekka Santtila

Ikä: 50 vuotta

Koulutus: ylioppilas (Jurvan lukio), psykologian maisteri (Åbo Academy), laillistettu psykologi, rikostutkintapsykologian maisteri (Liverpoolin yliopisto), psykologian tohtori (Åbo Academy), oikeuspsykologi

Titteli: psykologian professori New Yorkin yliopiston kampuksella Shanghaissa

Sat, 6/25

Kirjaudu sisään

Sat, 6/25

Pekka Santtila tutkii ihmismielen pimeitä syövereitä ja opettaa poliiseja kysymään oikeita kysymyksiä

Haluatko lukea artikkelin?

Katuosoite

Puhelin