Pönttöuuni tuo lämpöä – 90-vuotias Simo Rätti muistaa ajat, jolloin peltotöitä tehtiin hevosella

– Sarvijoen rukoushuoneen vieressä toimi entinen osuuskauppa. Siellä synnyin vuonna 1933, tällä viikolla 90 vuotta täyttävä Simo Rätti kertoo.

Rätin isä toimi Sarvijoen osuuskaupan johtajana. Sotien aikana äiti piti kauppaa pystyssä.

Rauhan tultua Rätin isä jätti pestinsä kaupassa, ja perhe muutti äidin suvun perintötilasta lohkotulle pientilalle. Rätti asuu edelleen samalla paikalla, jonne hän 12-vuotiaana tuli.

Tuvassa on levollinen tunnelma. Pyhäkammarissa on pönttöuunin kyljessä klapi poikineen.

– Uuni on hyvä. Se pysyy lämpöösenä, kun pitää pesällisen valakeaa, Rätti kehuu.

Hän latoo halkoja pesään.

– Minulla on lavitta, jolla tapaan istua ja valita sopivia puita. Tällään vähän suurempia taakse ja pienempiä tuohon eteen, josta sytytän. Väliin laitan tuohta.

Rätti kehuu uunin hyvää vetoa.

– Pelli on tuolla uunin päällä. Tapaan tällä krökyllä aukaista sen, hän näyttää.

Pelkällä pönttöuunilla talo ei lämpene, vaan käytössä on myös vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä.

. Polkupyörällä riiuulla Laihian Nikkarilla Kammarin seiniä koristavat raanut ja ryijyt. Lattioita peittävät räsymatot.

– Vaimovainaani on tehnyt ne. Hän kävi kansalaisopiston piirissä siitä lähtien, kun toiminta alkoi Sarvijoella. 30 vuotta hän kulki siellä.

Rätti kertoo, että vaimon kuolemasta tulee pian yhdeksän vuotta.

– Kangaspuut ovat vielä vintillä pystyssä.

Kammarin seinällä on Rätin vanhempien kihlakuva. Vaimon valokuva on löytänyt paikkansa sohvapöydältä.

– Vaimoni oli kotoisin Laihian Nikkarilta 15 kilometrin päästä. Polkupyörällä kuljin riiuulla. Olimme yhdessä 65 vuotta, Rätti kertoo.

Pariskunta otti tilan haltuunsa vuonna 1962. Tuolloin töitä tehtiin vielä hevospelillä.

– Meillä oli maanviljelystä ja muutama lehmä. Niillä yritimme pärjätä. Traktorin hommasin, olikohan se vuonna 1970.

. Kylästä kadonneet kaupat ja pankit Rätin mukaan maaseutu on muuttunut vuosien saatossa. Esimerkiksi kyläkaupat ja pankit ovat kadonneet lähes tyystin.

– Tällä oli koulu, kaksi kauppaa sekä kolme pankkia: Osuuspankki, Säästöpankki ja Postipankki. Nyt niistä mikään ei ole enää jäljellä.

Rätillä on monia muistoja vuosikymmenten varrelta. Hän muistaa muun muassa paimenessa olon sota-aikana.

– Olin naapurin pojan kanssa kesän paimenessa. Kerran lehmät karkasivat, hän kertoo ja jatkaa, että karkurit saatiin onneksi kiinni.

1950-luvulla vielä poikamiehenä ollut Rätti muistaa maidon kuljettamisen Kirkonkylälle.

– Kun täältä ajettiin Jurvaan maitoa, minä olin kannupoikana ja apumiehenä nostamassa kannuja auton lavalle, hän kertoo.

– Kun kannutouhu loppui, piti hommata tilatankki. Auto kävi hakemassa pihasta maidon aamulla viiden maissa.

Rätti muistelee, miten muutaman pientilan kesken tehtiin yhteistyötä esimerkiksi aiv-rehun valmistamisessa.

– Minä ajoin silppuria, ja naapurit kuljettivat rehun siiloihin.

Tällä hetkellä pellot ovat vuokralla.

. Naapurissa käyntiin ei tarvittu kutsua Maaseudulla kyläilykulttuuri oli entisaikaan toisenlaista kuin nykyään.

– Ei silloin tarvinnut käskeä ketään kylään. Eikä kysytty, saako tulla. Tultiin vain.

Rätti palaa mielessään sotien jälkeiseen aikaan. Miesten istuessa iltaa yhdessä puhe kääntyi usein sotakokemuksiin.

– Täällä sisällä oli joskus neljä tai viisikin miestä, jotka kaikki polttelivat lähes ketjussa. Kun tupakka loppui, joku tarjosi uuden.

Rätin harrastuksiin kuuluu muun muassa Eläkeliiton Jurvan yhdistyksen toimintaan osallistuminen. Hän myöntää kuitenkin, että esimerkiksi keilaaminen ei enää oikein suju.

Eläkeliittolaiset käyvät Kurikassa keilaamassa silloin tällöin. Vaikka Rätti ei enää keilaa, hän saattaa lähteä muiden seuraksi ja katsojaksi. Menopelinä on oma auto.

– Juuri sain ajoluvan taas viideksi vuodeksi.

Rätille on tärkeää, että hän pääsee itse autolla kauppaan Jurvan keskustaan, jonne on matkaa noin 17 kilometriä.

Yksi Rätin harrastuksista on sudokujen ratkominen. Virkistystä arkeen tuovat myös veljenpojan vierailut.

– Hän on viime aikoina opettanut minulle shakin peluuta. Nyt olen jo päässyt selville siitä, miten nappuloita siirrellään.

Kirjaudu sisään

Pönttöuuni tuo lämpöä – 90-vuotias Simo Rätti muistaa ajat, jolloin peltotöitä tehtiin hevosella

Haluatko lukea artikkelin?

Katuosoite

Puhelin