Kiitos kirkkoneuvoston viidelle jäsenelle valaisevasta seurakunnan leirikeskusten tulevaisuutta koskeneesta kirjoituksesta.
Kirjoituksen luettuani jäin ihmettelemään, mitkä perusteet olivat niin painavia, että ne saivat muut neuvoston jäsenet heittämään romukoppaan tavoitellut välttämättömät säästötavoitteet.
Ettei vain mennyt pesuveden mukana leirikeskuksen tärkein käyttäjäryhmä.
Olen elämäni aikana ollut kymmenillä leireillä, aluksi leiriläisenä, myöhemmin isosena ja seurakunnan kesäisäntänä. Lisäksi olen monikymmenvuotisen koulutyöurani aikana ollut mukana usealla leirikoulu- tai yön yli -retkellä. Yksi ohjelmanumero on lasten ja nuorten suosiossa noussut ylitse muiden. Se on uiminen.
Seurakunnan tehtävää ajatellen uinti ei ole pääasia, mutta niin se vain täydentää sitä hienolla tavalla. Se on liikuntaa, josta lähes kaikki lapset ja nuoret pitävät. Opetus- ja hartaushetkien lomaan tarvitaan leikki- ja liikuntatuokioita. Uinti on parhaita rentoutumiskeinoja, joka auttaa myös keskittymään ja rauhoittumaan opetustuokioihin.
Lapin ripareiden vaellus, hiihtovaellus tai laskettelu toimivat vähän samalla tavalla, mutta niihin ei kaikilla ole mahdollisuuksia.
Omiin ensimmäisiin leirikokemuksiini ei sisältynyt vielä leirikeskuksia. Leirit pidettiin joko jonkun mökillä tai telttaleirinä ja aina uintimahdollisuuksien ääressä. Leirien tenhoon kuului, että ne olivat vähän kauempana kotinurkista. Matka oli lapselle lisämauste leiriin. Kun leirikeskuksia sitten alettiin rakentaa, oli uintimahdollisuus yksi tärkeä kriteeri. Sijainti vähän kauempana oli hyvä asia.
Jos uintivesiä ei omasta kunnasta löytynyt, rakennettiin kauemmas.
Lounaissuomalainen pappisystäväni, jolta kysyin ulkopuolisen mielipidettä, sanoi lukuisten pitämiensä rippileirien kokemuksella, ettei voisi ajatella leirejä ilman uintimahdollisuutta. Niin tärkeä osa leirin ohjelmaa se osallistujille on. Itse olen nähnyt myös asian toisen puolen. Oman riparileirini päiväohjelmaan ei sisältynyt uintia. Leirin positiivinen muistijälki osin siitä syystä jäi ohuemmaksi kuin muiden leirien. Se jäi ilman sellaisia kokemuksia, jotka ovat tärkeitä yhteishengen syntymiselle, ilman kokemuksia, jotka saavat suosittelemaan vastaavaa leiriä seuraavalle sukupolvelle.
Hajanaisten kommenttien ja keskustelujen perusteella ”näin on aina ollut, se on minulle hyvä” -tunteet näyttävät nostavan päätään asiakysymysten kustannuksella. Mielestäni leirikeskustyöryhmä on viisaasti nähnyt kahtiajakautumisen ja luottamuspulan kehittymisen vaarat ja päätynyt työnsä tuloksena rakentavaan kompromissiin.
Lapsivaikutusten arviointi tulee ottaa vahvasti huomioon etenkin juuri seurakunnan päätöksenteossa. Leirikeskuspäätös tulee vaikuttamaan vahvasti juuri lapsi-, nuoriso- ja rippikoulutyöhön. Tälle käyttäjäryhmälle ei ole olennaista, sijaitseeko leirikeskus Pitkämön rannassa, Jurvan Säläisjärvellä tai Koskuen Mustalammilla. Tärkeää on se, että leirikeskus on leirikeskus ja siellä voi uida. Sellainen olisi valmiiksi hyväkuntoinen Kesäranta Mustalammilla. Sen rinnalla työryhmä haluaa varata Saukkorannan päivätoimintaa varten, jolloin sen korjauskustannukset ovat selkeästi halvempia.
Timo Virtanen