Leipä on ollut kautta aikojen suomalaisten tärkeintä ravintoa. Sitä on laitettu evääksi paimenelle konttiin, työmiehelle ja koululaiselle reppuun. On ollut myös aika jolloin viljasta oli kova puute. Halla vei viljasadon monena vuotena eikä leipäviljaa ollut tarpeeksi saatavilla. Elettiin katovuosia 1800-luvun jälkipuoliskolla. Huonot satovuodet jatkuivat monia vuosia eteenpäin, lopuksi koitti nälänhätä.
Nälkä laittoi ihmiset matkaan. Pysäyttäviä näkyjä koettiin myös näillä lakeuksilla. Kerjäläisten lähestyessä paikkakuntaamme olivat kyläläiset hädissään huutaneet: ”Isojoelta, Jumala nähköön!” Näistä asioista sain aikoinaan kuulla vanhemmalta väeltä, kun he muistelivat kuulemiaan tarinoita.
Tänäkin keväänä ovat maanviljelijät taas peltonsa kylväneet ja toivovat hyvää satoa. Viljelyksiä on siunattu ja se on parasta mitä voimme tehdä. ”Siunaa kylväjät maamme.” Rukoillen pyytäkäämme, että kaikille riittäisi ruokaa.
On olemassa myös toisenlaista nälkää. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme kuuluu myös sielun ravinto, Jumalan Sana. Raamatussa Aamoksen kirjan profetiassa 8 luku 11-12 puhutaan Sanan nälästä. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan, en leivän nälkää, enkä veden janoa vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä.” Luopumus Jumalan Sanasta oli saanut valtaa israelilaisten keskuudessa, aivan kuin nyt meillä täällä Suomessa.
Saakoon Jeesuksen lohduttavat sanat puhua meille tänään, ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoon minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” Siunausta päivääsi!
Raija Peuronen