Kurikkalainen Kirsi Niemi on kahden lapsen äiti, jolla ei ole koskaan ollut autoa, ei edes ajokorttia.
– Asumme keskustassa ja olen suunnitellut elämän niin, että kaikki on lähellä. Olen yksinhuoltaja ja lapseni ovat tottuneita talvipyöräilijöitä.
Niemen mukaan kaikesta selviää ennakoimalla. Säätietoja seuraamalla hän osaa varata siirtymiin riittävästi aikaa.
7-vuotiaiden Eili ja Eino Niemen koulumatka on noin kilometrin, ja myös lentopalloharjoitukset ovat lähellä. Turnauksiin lähtee tarvittaessa mukaan isoäiti.
Ilkka-Pohjalainen kysyi lukijoiltaan, pärjääkö Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla ilman autoa ja miten autottomuus vaikuttaa elämään. Kysely keräsi nopeasti yli 130 vastausta.
– Elämämme on hyvää. Olen ajatellut, että tämä on asenteesta kiinni. Jos rutisee kaikesta ja koko ajan, on kaikki aina huonosti. Harvoin tulee hetkiä, jolloin toivoisi autoa talouteen, kertoi Niemi vastauksessaan.
Hän uskoo, että suhtautumista auttaa se, että autottomuus on hänen oma valintansa.
Niemi työskentelee henkilökohtaisena avustajana. Palkka on pieni, mutta töitä on aina saanut läheltä. Hänen asenteensa on, että olennaista eivät ole suuret tulot, vaan pienet menot. Autottomuudella hän säästää merkittävästi rahaa.
Säästämistä ja arkiliikuntaa
Moni muukin vastaaja mainitsee autottomuuden hyvänä puolena säästämisen. Taloudellista huolettomuutta lisää se, ettei tarvitse pelätä auton hajoamista.
Hyvinä puolina mainitaan myös muun muassa arkiliikunta, ulkoilu ja ekologisuus.
Huonona puolena mainitaan se, etteivät varsinkaan äkilliset menot kauas onnistu ilman autoa. Autottomuus voi hankaloittaa esimerkiksi sukulaisten tai ystävien luona kyläilemistä.
Kyytiä muilta pyytävä autoton on riippuvainen toisen ihmisen aikatauluista. Pyöräilijä taas on säiden armoilla ja joutuu miettimään myös, tarvitseeko vaihtovaatteet ja missä ne voi vaihtaa.
Moni kertoo tarvitsevansa autoa työmatkoihin, lasten kyyditsemiseen ja kauppareissuille etenkin isojen ostosten kuljettamiseen. Autoton arki sujuu parhaiten silloin, kun työpaikka, kaupat ja muut palvelut sijaitsevat lähellä kotia.
Keskustassa voi pärjätä ilman
Osalle vastaajista autottomuus ei tuota ongelmia.
– Vaasassa ei omaa autoa tarvitse mihinkään. Metsässä asuvien sukulaisten luona käyminen on hankalaa, kirjoittaa eräs.
Toinen on pärjännyt yli 20 vuotta ilman autoa.
– Asun Vaasan keskustassa ja kuljen joka paikkaan kävellen pitkiäkin matkoja. Julkisilla liikun, jos matkustan kotimaassa, lähinnä junalla.
Eräs autoton vaasalainen kertoo muuttaneensa Suvilahdesta keskustaan ja olevansa tyytyväinen ratkaisuun. Hän tosin kaipaa pääsyä Raippaluodon ulkoilupaikkoihin. Kesäisin vapautta tuovat sähköpotkulaudat ja polkupyörä.
Seinäjoen keskustassa asuva vastaaja toteaa, ettei ole juuri tarvinnut autoa arjessaan, vaan käyttää julkisia ja lihasvoimaa.
– Hämmästyttää, miten haastavaksi autottomuus nähdään.
Toinen seinäjokelainen sanoo autotonta elämää tottumiskysymykseksi.
– Joskus luulin että en voi pyöräillä töihin, kun pitää viedä lapsi hoitoon. Helposti se menikin, ja lapsi istui pyörän kyytissä mielellään.
Elämäntilanne vaikuttaa
Eräs Seinäjoella asuva vastaaja pitää autotonta elämää mukavana ja helppona. Hän harmittelee vain kevyen liikenteen suunnittelun puutetta Ideaparkin ja Minimanin ympäristön kaltaisissa paikoissa, joihin kaupat ovat keskittyneet.
– Niissä on hankala ja aavistuksen pelottavakin asioida, mutta sen takia näissä keskuksissa en asioikaan kuin pakon edessä.
Hän ei muista kolmen vuoden ajalta monta kertaa, jolloin olisi ollut pakottava tarve käyttää autoa.
– Minun tilanteeni on tosin hyvin etuoikeutettu, koska asun yksin, olen perusterve ja en ole perheellinen. Voisin kuvitella tilanteen olevan toinen jos minulla olisi perhettä tai jokin sairaus.
Eräs nykyään autoileva, mutta aiemmin autoton seinäjokelainen mainitseekin esimerkkinä lapsen lääkärikäynnin. Jos hän lähtee kesken työpäivän hakemaan lasta koulusta lääkäriin ilman autoa, matkaan tarvitaan vähintään kaksi bussia. Niiden aikataulut voivat johtaa siihen, että puolen tunnin lääkärikäynti aiheuttaa parin tunnin poissaolon töistä.
Auto vaikuttaa työmahdollisuuksiin
Työn mainitsee syyksi auton hankkimiseen esimerkiksi vaasalainen, aiemmin Kauhavalla asunut vastaaja, jolle autoton elämä tarkoitti neljän seinän sisällä pysymistä.
– Olin silloin työtön, mutta kun työt alkoivat, oli taas pakko saada auto alle. Tämänhetkiseen työpaikkaani pääsisin myös bussilla mutta en halua kuluttaa matkaan lähes tuntia, kun omalla autolla saman matkan taittaa parhaimmillaan kymmeneen minuuttiin.
Hänen mielestään Etelä-Pohjanmaalla tai Pohjanmaalla ei ole mitään mahdollisuutta elää normaalia elämää ilman autoa, ellei halua rakentaa koko elämäänsä Vaasan tai Seinäjoen keskustaan.
Seinäjokelaisvastaaja näkee asian toisin:
– Pohjanmaalla onnistuu pendelöinti kohtuullisen hyvin. Itselläni on kokemusta Seinäjoelta Vaasan, Kauhavan ja Tampereen suuntiin. Toki asemalle pitää päästä ensin, mutta kantakaupungin alueella kevyen liikenteen väylät sekä bussiyhteydet ovat kehittyneet vuosi vuodelta.
Poikittaisliikenne Itä-Suomeen isovanhempien luokse lasten ja lemmikkien kanssa on vastaajan mukaan sen verran raskasta, ettei siihen julkisilla kovin usein jaksa ryhtyä.
– Lemmikeille voi onneksi etsiä hoitajan, eikä autonvuokrauskaan kovin paha rasti kerran pari vuodessa olisi.
Toiselle etäisyydet ovat lyhyitä, toiselle pitkiä
Eräs vastaaja kirjoittaa elämän sujuneen ilman omaa autoa Seinäjoella jo lähes 30 vuotta aivan hyvin.
– Välimatka kaupungin päästä päähän on suhteellisen lyhyt, mikäli se tarvitsee mennä, puhumattakaan muista välimatkoista kaupungissa.
Toisen vastaajan mielestä edes Seinäjoen taajamassa ei pärjää kokonaan ilman autoa.
– Välimatkat ovat aika pitkiä ja julkinen ei toimi ollenkaan.
Hänen mukaansa moniin paikkoihin jää erityisesti lasten kanssa menemättä, kun autoa ei ole. Myös muutama muu vastaaja kertoo joutuvansa autottomuuden vuoksi luopumaan kiinnostavista tapahtumista tai vierailuista.
– Oi, ihana joulukonsertti Törnävällä. Oh, se onkin lauantai-iltana, unohda se.
Maalla auto on monelle välttämätön
Kaukana keskustoista tilanne on usein toinen. Kauhavalainen vastaaja kirjoittaa, että olisi ilman autoa vankina kodissaan.
Ylistarolainen vastaaja kertoo, että ennen autoton elämä oli mahdollista, kun Ylistarossa pysähtyi juna ja oli myös linja-autoliikennettä.
– Nykyään ei ole kuin koululaisten linja-autovuoro ja palvelut lakkautettu yksi kerrallaan. Joskus auto on mennyt rikki ja silloin en olisi päässyt töihin, mutta onneksi puoliso pystyi kuskaamaan ja myös korjasi auton nopeasti. Olisi jäänyt monen päivän palkka saamatta ilman kätevää puolisoa.
Peräseinäjoella asuvan vastaajan mukaan auton hajoamisesta on tullut turvaton olo, koska silloin ei pääse palveluiden piiriin, kuten lasten kanssa lääkäriin 30 kilometrin päähän. Auton ollessa rikki hän on tarvinnut myös töihin päästäkseen laina-auton tai kyydin.
Osalle perheistä riittää yksi
Osa vastaajista pärjää enimmäkseen ilman autoa, vaikka perheessä sellainen on. Seinäjokelainen vastaaja kuvailee autotonta elämää aivan tavalliseksi.
– Kaupunkialueella pärjää loistavasti ilman autoa, pyöräillen pääsee kesät talvet kulkemaan pitkiäkin matkoja. Meillä on puolisoni kanssa yhteinen auto, mutta ajan sillä vain muutamia kertoja kuussa.
Toinen seinäjokelainen kertoo, ettei hänellä ole ajokorttia, mutta puolisolla on auto.
– On välillä kiusallista kysellä kimppakyytiä, vaikka se onkin järkevää sekä ympäristölle että lompakolle. Ilmeisesti bensa ei vielä ole riittävän kallista, jotta autoilevat kyselisivät itsekin kyytiläisiä. Aina se kyyti kuitenkin löytyy, jos on vaikka menossa johonkin kokoukseen tai koulutukseen hieman etäämmälle.
Toisinaan tulee yllätyksiä.
– Joskus on lapsen pyörästä puhjennut kumi kaukana kotoa, puoliso oli reissussa enkä autottomana päässyt hakemaan. Pyörä jätettiin sinne ja lapsi käveli kotiin, minä kävelin puolimatkaan vastaan. Yhdessä sitten kotiin. Harmittihan se, mutta siinä se ilta kului.
Kun Pedersöressä asuvalla vastaajalla ei ollut autoa, kauppareissut piti suunnitella puolison aikataulun mukaan.
– Nykyään olisi mahdollista tilata kotiin toimitettuna, joten välttämättä ei tarvitse lähipiirissä olla autoa.
Vanhempien luokse Keski-Suomeen matkustaminen kesti kauan.
– Menin ensin taksilla bussille, joka lähti kuudelta aamulla. Sitten odotin isommalla paikkakunnalla reilun tunnin ennen kuin seuraava bussi lähti. Toisessa päässä pysäkki oli niin lähellä, että siitä taas oli helppo kävellä.
Julkinen liikenne on monesta riittämätöntä
Moni maaseudulla asuva sanoo, ettei julkista liikennettä käytännössä ole. Koulukyydeistä ei ole hyötyä työssäkäyville eikä kauhavalaisen vastaajan mukaan edes toisen asteen opiskelijoille.
Sekä Vaasassa että Seinäjoella osa sanoo julkisen liikenteen toimivan hyvin, toisten mielestä se ei toimi kunnolla tai vastaa omiin tarpeisiin.
Erään vaasalaisen mukaan julkisilla kulkeminen ei ajankäytöllisesti kannata harvojen vuorojen ja hitauden takia. Toisen vaasalaisen mukaan yhteydet ovat aamuisin hyvät, mutta illalla liikenne saisi jatkua myöhempään.
Seinäjoella julkinen liikenne ei monen vastaajan mukaan vastaa heidän tarpeisiinsa reittien ja vuorovälin vuoksi.
– Seinäjoella on päivällä toimiva bussiliikenne jossa kulkee yksi bussi per tunti päiväsaikaan. Vaihto tapahtuu keskustassa, jos yksi linja ei satu viemään sinua minne olet menossa. Matka joka autoilijalta vie 10–15 min saattaa helposti viedä 1,5–2 h bussilla.
Myös tottumukset mainitaan.
– Seinäjoki on liian pieni paikka ja ihmiset tottuneet autoihinsa, jos vain varat sallii, kukaan ei luovu vaikka bussi menisi oven edestä, eräs vastaaja kommentoi.
Toinen seinäjokelainen kirjoittaa:
– Ongelmana tuntuu olevan erään tyyppinen paradoksi: Matkustajia ei ole riittävästi, koska julkinen liikenne ei ole tarpeeksi sujuvaa ja koska matkustajia ei ole riittävästi, ei julkisen liikenteen aikatauluja ja reittejä haluta lisätä tai muuten kehittää.
Useat vastaajat mainitsevat ilta- ja viikonloppuvuorojen puuttumisen.
– Viimeinen kotiin vievä vuoro on kuudelta lähtevä bussi. Joskus tekisi mieli jäädä vaikka elokuviin tai käydä iltasella kyläilemässä, kertoo autoton seinäjokelainen.
