Aiemmasta kolmen kunnan alueella toimineista evankelisluterilaisesta seurakunnasta on muodostettu yksi Kurikan seurakuntayhtymä kuntaliitosten velvoittamana. Se käsittää kaksi kappelia ja yhden alueseurakunnan. Viimeiset toimintavuodet on kipuiltu linjauksesta säästöjen löytymiseksi ensisijaisesti kiinteistöistä.
Jo edellisellä valtuustokaudella asetettu strategiatyöryhmä (v. 2016–2019) on linjannut, että tulemme jatkossa toimeen yhdellä leirikeskuksella. Viimeiset kaksi vuotta ovat tilinpäätöksellisesti olleet yllätyksellisesti positiivisia. Näin on käynyt, kun likipitäen kaikista investoinneista on luovuttu ja toisaalta koronaepidemia on pakottanut vähentämään toimintaa, mikä on tuonut myös merkittäviä säästöjä suunniteltuun budjettiin nähden.
Keskeisiä toiminnan kannalta olevia kiinteistöjä seurakunnallamme ovat seurakuntatalot ja -kodit. Ylläpitokulut yhteensä v. 2019–2020 Jalasjärven kappelin osalle oli 361 854 euroa, Kurikan alueseurakunnan 240 172 euroa ja Jurvan kappelin 109 309 euroa nettokuluina laskettuina. Nämä luvut ovat kahdelta vuodelta, joina itse olen taas ollut seurakuntamme luottamustoiminnassa mukana ja löydettävissä kyseisen ajan tilinpäätöksistä.
Hautausmaakiinteistöt ovat seurakuntien ylläpidettäviä, joihin erityisesti myös kirkollisverotuottojen katsotaan kohdistuvan. Myös kirkkoon kuulumattomien on oikeus saada viimeinen leposija näistä paikoista, monia täältä poismuuttaneitakin haudataan sukuhautoihin. Vuosien 2019 ja 2020 kulut ovat vastaavasti yhteensä näiltä vuosilta olleet: Jalasjärvi 278 233 euroa, Kurikka 199 844 euroa ja Jurva 127 536 euroa.
Kirkollisia rakennuksia meillä on Jalasjärvellä kaksi kirkkoa, siunauskappeli, Jurvassa kirkko ja Sarvijoen rukoushuone ja Kurikassa kirkko. Kyseisenä kahden vuoden aikana Jalasjärven kappelin ja Kurikan alueseurakunnan kirkollisten tilojen kustannus on ollut saman verran eli yhteensä noin 200 000 euroa. Jurvan osalta summa on 117 140 euroa, tosin lisäksi juuri aiemmin toteutui Jurvan kirkon noin 400 000 euroa maksamaan tullut ulkomaalaus. Nyt vireillä oleva Jalasjärven kirkon maalaus ei ole ainakaan edullisempi. Paanukatolliset Jurvan ja Jalasjärven kirkot vaativat lisäksi kymmeniä tuhansia maksavan tervauksen 5–6 vuoden välein. Tulevaisuudessa nähdäkseni häämöttää aika, ettei messuja ja jumalanpalveluksia järjestetä kaikissa kirkoissa edes joka sunnuntai. Striimauksen seuraaminen on korvannut monen kirkossa käynnin korona-aikana.
Ovatko esi-isämme jättäneet meille liian kalliin perinnön ylläpidettäväksi? Perinnön, joka on vielä erityisesti museoviraston suojeluksessa. Kirkkomme ovat upeita rakennuksia. Niiden myötä meille elämän iloihin ja suruihin liittyviä muistoja, ja ne ovat edelleen hengellistä ja henkistä rakentumista palvelevia tärkeitä kokoontumistiloja. Etenkin musiikkitapahtumilla voidaan saada elämää kirkkoihin.
Päätöksenteko kummasta leirikeskuksesta luovutaan ja milloin, on hyvin vaikea ja osoittautunut mahdottomaksi päättää yksimielisesti. Kahden- tai kolmenkymmenentuhannen ero leirikeskusten ylläpidossa ei ole ratkaiseva tekijä. Talouden tasapainottamiseksi on tulevaisuudessa edelleen löydettävä säästöjä. Luultavasti pitkällä aikavälillä jopa molemmista leirikeskuksista on luovuttava, ellei jotain ihmeellistä tapahdu.
Seurakunnallemme on kertynyt säästöjä, joita voidaan käyttää lähiaikojen isoihin investointeihin ja hyödyntää siten, että siitä huolimatta työntekijöitten asema on turvattu. Viimeksi Miedon seurakuntakodin myynnistä 43 000 euroa.
Kirkkohallituksen synkän ennusteen mukaan seurakuntamme osalta kymmenvuotiskaudella 2020 2030 verotulot vähenisivät noin puolella miljoonalla. Onneksi taloutemme ei ehkä sittenkään niin nopeasti heikkene. Valitettavasti tämän leirikeskusratkaisun tiimoilta uhkaillaan kirkosta eroamisilla. Niin toimien tämä kehitys vaan tulee kiihtymään. Onko se sen arvoista?
Onko seurakuntayhteys lopulta kiinni näistä rakennuksista; oli se sitten leirikeskus, seurakuntatalo tai kirkkorakennus? Ehkä kuitenkin kirkoista luopuisimme viimeisenä. Noin 1,1 miljoonaa euroa vuosittain kiinteistöjen ylläpitokuluihin on kuitenkin merkittävä summa.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni on, että seurakuntamme henkilöresurssit ja kiinteistöihin kohdistuvat kulut on pyrittävä jakamaan mahdollisimman tasapuolisesti seurakunnan osa-alueet huomioiden. Seurakunnan työntekijöissä en näe potentiaalia lähteä oman työnsä ohella pyörittämään merkittävää liiketoimintaa varojen keräämiseksi. Herää ajatus, voisiko sellaista tahoa löytyä yrittäjästä, kyläseurasta tai muusta sellaisesta, joka vuokraisi tai jopa ostaisi leirikeskuksen. Seurakuntakin voisi tarvittaessa hyväksi käyttää tiloja ostopalveluna. Seurakunnan metsäomaisuudesta saadaan vuosittain 50–100 t. euroa ja palvelujen ja tilavuokrien kustannuskorvauksina muutamia kymmeniä tuhansia. Niillä ei kuitenkaan ratkaista väen ja seurakuntalaisten vähenemisestä johtuvaa ongelmaa.
Näen vahvasti, että päätös ei ole vain leiritoiminnasta, mikä oli alkuperäisen työryhmän selvitystyön lähtökohta. Saukkoranta palvelee paljon muussakin toiminnassa kuin nuorten ja rippikoululaisten leirielämän ympäristönä. Myös muiden kiinteistöjen osalta on säästöjä löydyttävä ja on kyllä löydettävissä. Olen tämän tuonut esille yhteisessä iltakoulussa: ne eivät voi olla ainoastaan Kurikan alueseurakunnan kohteista. Meidän on vastattava käytettävissä olevien varojen käytöstä tulevaisuudessa, niin että ne palvelevat tasapuolisesti seurakuntalaisia ja kiinteistöjen ylläpitoa ja niiden vetovoimaisuudesta kokoontumispaikkoina – etenkään työntekijöitä ja monipuolista seurakunnallista toimintaamme unohtamatta. Nyt tulevassa kirkkovaltuustokokouksessa on tarkoitus tehdä linjapäätös pelkästään leirikeskusten osalta.
Missään tapauksessa kumpikaan ei vielä tule ensi vuonna myyntiin, ei ehkä vielä seuraavanakaan. Sitten kun sen mahdollinen aika on, niin siihenkin pitänee varata aikaa.
Pyynnin ja tarjouksen tulee olla kohtuullisessa suhteessa. Niin sanottu hybridimalli vaikutti ideana hyvältä, mutta säästöjä sillä ei pitkässä juoksussa saada kuin puolen työntekijän palkan verran. Kipeää ja mahdotonta, mutta eteenpäin on mentävä. Ympäri Suomen seurakunnat ja myös eri kristilliset järjestöt ovat ongelmissa leirikeskustensa kanssa ja paljon samoista syistä, tässä asiassa emme ole yksin.
Tapio Harmanen, kirkkovaltuuston pj