Kerroimme viime viikolla, että näpistelytilanne on äitynyt Jurvassa pahaksi. Näpistely on lievempi ilmaisu varastamiselle, vaikka kyse on varastamisesta. Sillä ei ole merkitystä, minkä ikäinen ihminen varastaa. Iästä kylläkin riippuu seuraamusten laatu.
Viime viikolla valistuksen kohteena olivat alakoululaiset. Heillä on vielä toivoa. Se vaatii kuitenkin valistuksen lisäksi asioihin puuttumista. Silloin kun lasten vanhemmat ovat töissä, eivätkä tiedä mitä jälkikasvu jurvalaisissa kaupoissa puuhailee, voi puuttuja olla joku muu aikuinen.
Jos asia menee poliisille saakka, ei varmasti voida puhua onnistuneesta varkaudesta. Sen sijaa kasvatustilanteena se voi olla onnistunut. Kierre on saatava katkeamaan tavalla tai toisella.
Myös Kurikan valtuustossa keskusteltiin maanantaina vilkkaasti lapsiperheiden ja nuorten tilanteesta. Vanhemmille haluttaisiin antaa tukea ammattilaisten voimin.
Ennen vanhaan koko kylä kasvatti lapsen. Ajan myötä kasvattajien piiri on kaventunut kaventumistaan. Perheet muuttavat kauemmaksi mammoista ja paapoista, vanhemmat eroavat. Tukiverkon reiät kasvavat niin, että pieni ihmisverso putoaa niiden läpi helposti.
Ongelma on yhteiskunnallinen. Yksilöt nostavat kätensä pystyyn ja toteavat "en minä ole sinun äitisi, joka sinua ohjaisi".
Nostan esimerkiksi Toimelassa kuulemani sometähden näkemyksen, jonka mukaan vanhempien pitää tietää millaista sisältöä heidän lapsensa netistä katsovat. Netissä kaikilla on oikeus kiroilla, näyttää keskisormea ja kannustaa ulkonäön muokkaukseen omalla esimerkillään.
Todellakin töissäkin olevien vanhempien pitää tietää, mitä jälkipolvi netistä seuraa! Toivon, ettei nuori ala ajattelemaan seuraamiensa somejulkkisten vanavedessä, että ihmisen tärkein arvo ovat muhkeat huulet.
Joten valtuustossa keksittiin pyörä uudelleen. Koska tukiverkko on kadonnut vanhempien ympäriltä, sosiaalinen media suoltaa kyseenalaisia arvoja, eikä kylä enää kasvata, tarvitaan vanhempien ympärille tukijoita ammattilaisista.