Pääsin helmikuun toisena viikonloppuna kokemaan jotain sellaista, mitä en ole aiemmin kokenut.
Lähdin kaverini kanssa Jurvaan seuraamaan Mööpelikoetta, jossa ajokoirat ajavat jäniksiä ja tuomarit arvioivat koirien suoritusta. Tästä minä en aamulla lähtiessäni ymmärtänyt hölökäsen pöläystä.
Saavuimme ensimmäiseen koemaastoon, jossa koeryhmä oli metsäautotien varressa. Pysähdyimme siihen seuraamaan tilannetta.
Hetken kuluttua alkoi kuulua koiran haukkua, jota yhdessä kuuntelimme. Se haukunta kuulosti minun korvaani mummolan koiran haukkumiselta.
Tuomarit ja koiran omistaja lähtivät seuraamaan ajoa lähempää. Jäimme maastossa paikallisena oppaana toimineen Antti Lyyluoman kanssa paikallemme kuuntelemaan jäniksen ajoa.
Vartin haukkumisen jälkeen tuli hiljainen hetki ja Antti sanoi jäniksen tehneen paluuperän. Minä tietysti kyselin, että mikä se on? Antti selitti ja lopuksi joutui piirtämään lumeen, kuinka jänis tekee eksytysyrityksen saadakseen koiran perästään. Sitten mä hokasin.
Antti selitti ajokoiran ajamisesta ja sen arvostelusta paljon muutakin. Kyllä jänis onkin älykäs, kun pystyykin noin naruttamaan koiraa. Ne, jotka eivät ole oppineet, ovat päätyneet pedon lounaaksi.
Seuraavaksi vaihdoimme paikkaan, jossa saimme paistella makkaraa laavulla. Nuotion sinne oli tehnyt forssalainen tuomari, joka opetti minulle arviointilomakkeen täyttämistä.
Sen jälkeen vaihdoimme taas maisemaa ja siinä maastossa kuulimme koiraa, joka haukkui iloisesti ja vingahteli välillä. Olin aivan varma, että koira näki jäniksen, mutta heti mun käsitys korjattiin ja se oli kuulemma vain vähän parempi haju. Joopa joo, luulo ei ole tiedon väärti. Näin se koira mua narutti.
Sitten menimme kokeen pääpaikalle. Siellä oli tupa täynnä ihmisiä. Porukka tutki seinillä olevia tulostauluja, joten menin mukaan.
Kaverini selitti minulle, mitä tauluilla olevat numerot tarkoittavat. Hankalin oli oivaltaa hakukriteerit. Kun pääsimme kohtaan haukun arviointi, luulin, että se on jokaisen tuomarin oman haukkumieltymyksen tulos. Sitä se ei kuitenkaan ollut: haukusta on erotettava sukupuoli ja kuuluvuus ym.
Kysyin paikan päällä tulostaululla hääräävältä henkilöltä muutamia kysymyksiä ja tässä niihin vastauksia: Kisa kesti kaksi päivää ja kauimmaiset osallistujat olivat Norjasta. Ulkomailta tulleilta ei ollut tuomareita mukanaan, vaan tuomarit olivat suomalaisia.
Maastossa yhtä koiraa arvioi kaksi tuomaria. Kökkäväkeä oli ainakin 100 henkeä, joten kiitos heille. Lauantaina kisan aloitti 57 koiraa ja voitto meni Norjaan. Toiseksi tuli nurmolainen Puskajussin Jesse, onneksi olkoon!
Helena Koivusaari
Seinäjoki