Ensi-iltansa viime perjantaina saanut Lapua 1976 -elokuva ponnisti katsojien suosioon harvinaisella tavalla: ilman Suomen elokuvasäätiön tuotantotukea. Kotimaisia pitkiä elokuvia ei yleensä tehdä ilman säätiön tuotantotukea, mutta Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä kertova elokuva saatiin valkokankaille asti, vaikka vastaukset tukihakemuksiin olivat kerta toisensa jälkeen kieltäviä.
Jo ensi-iltaviikonloppunaan Lapua 1976 keräsi yli 21 500 katsojaa ja oli Suomen katsotuin elokuva. Tuottaja Mikko Jokipii huomauttaa, että vaikka kommentteja kassan kilinästä nyt tulee, ei tuotantotiimi millään pääse rikastumaan elokuvalla.
Koska Suomen elokuvasäätiön tuotantotuki jäi saamatta, joutuivat tuotantoyhtiö Blankfacen neljä osakasta kiinnittämään projektiin merkittävästi omaa ja lainarahaa. Jokipii, elokuvan toinen tuottaja Pekka Pohjoispää, ohjaaja Toni Kurkimäki ja käsikirjoittaja Tuukka Haapamäki perustivat tuotantoyhtiö Blankfacen Lapua 1976 -elokuvaa varten syksyllä 2021.
Elokuvan budjetti oli 1,29 miljoonaa euroa. Siitä yli 300 000 euroa kerättiin tukena yrityksiltä, ja rahaa saatiin myös erilaisista hankkeista. Kuitenkin budjetista hieman alle puolet eli noin puoli miljoonaa euroa tekijöiden piti rahoittaa itse eli ottaa lainaa henkilökohtaisella riskillä. Lisäksi he ovat käyttäneet omaa kalustoaan ja tehneet työtä ilman palkkaa.
Elokuva valmiiksi sisulla
Jokipii on aiemmin kertonut, että tavoitteena on saada elokuvalle 100 000 katsojaa elokuvateattereissa. Nyt tilanne näyttää lupaavalta, mutta oikeastaan edes tavoiteltu 100 000 katsojaa ei riitä siihen, että tuotantotiimi pääsisi taloudellisesti omilleen.
– Sen takia Suomessa on elokuvasäätiö, että elokuvia voitaisiin tehdä ammattimaisesti maltillisella taloudellisella riskillä. Meillä riski on kaikkea muuta kuin maltillinen, Jokipii sanoo.
Ohjaaja Kurkimäki sai idean Lapuan patruunatehtaan räjähdystä käsittelevästä elokuvasta jo 12 vuotta sitten, ja ensimmäisistä tukihakemuksista Suomen elokuvasäätiöllekin on kulunut kymmenen vuotta. Mitä pidemmälle projekti eteni, sitä selvemmältä alkoi näyttää, ettei säätiön tukea tulisi.
Kurkimäki sanoo, että ensin tukea vaille jääminen tuntui lannistavalta.
– Sitten tuli sisuuntuminen, että tehdään se joka tapauksessa, hän kertoo.
Elokuvasäätiön tuella on Kurkimäen mukaan myös symbolista merkitystä. Se on osoitus siitä, että kyse on oikeasta elokuvanteosta eikä harrastajatuontannosta.
Yksi ongelma tuen hakemisessa saattoikin Pohjoispään mukaan olla se, ettei Lapua 1976 sopinut mihinkään lokeroon. Kyseessä ei ollut täysin harrastajapohjalta tehty elokuva, mutta ei kuitenkaan myöskään aivan sellainen ammattimainen elokuvanteko, jota Suomen elokuvasäätiö tukee.
– Meillä neljällä ei ole pitkää ansioluetteloa suomalaisella elokuva-alalla, se on fakta. Mutta ne ihmiset, joita olemme palkanneet, ovat ammattilaisia, Jokipii sanoo.
Jälkituotantotukeakaan Lapua 1976 ei Suomen elokuvasäätiöltä saanut, vaikka siinä vaiheessa raakaleikkausversio näytti jo niin lupaavalta, että Finnkino päätti sen perusteella ottaa elokuvan levitykseensä.
Elokuvasäätiön tukea saatiin vasta elokuvan markkinointiin ja levitykseen 65 000 euroa.
Ilman tukirahoja piti tehdä itse
Tuotantotuen puuttuminen on tarkoittanut sitä, että paljon on pitänyt tehdä itse.
– Toni ja Tuukka ovat etenkin kevään ja kesän aikana muun muassa leikanneet ja äänisuunnitelleet, eli tehneet työtä, johon olisimme palkanneet muita ihmisiä, jos olisimme voineet, Jokipii kertoo.
Lapua 1976:n tekijät sanovat ymmärtävänsä hyvin, miksi Suomen elokuvasäätiö ei helposti jakele julkisista varoista tukia tuntemattomille tekijöille. Keskustelut ovat heidän mukaansa sujuneet hyvässä hengessä.
Jotakin uudistettavaa järjestelmässä kuitenkin voisi olla.
– Minä miettisin, pitäisikö olla laajemmalle porukalle pienempiä potteja, Jokipii pohtii.
Hän ei haluaisi ottaa tukea keneltäkään pois, mutta pitää ikävänä sitä, että tuet vaikuttavat menevän samoihin piireihin ja maksimimäärät nousevan.
Kurkimäki ajattelee, että nykyisen järjestelmän lisäksi voitaisiin tarvita toinen, pienemmille tuotannoille tarkoitettu tukijärjestelmä, jotta uudet tekijät pääsisivät oppimaan elokuvantekoa.
Yhtiön kohtalo riippuu Lapua 1976:n menestyksestä
Lapua 1976:n menestys voi nyt nostaa tekijät alalla seuraavaan kastiin.
– Jos elokuva olisi lähtenyt teattereissa huonosti liikkeelle, me olisimme vain neljä jätkää velkavankeudessa. Meillä on nyt ääni, koska olemme saaneet aikaan jotakin, mikä on liikuttanut ihmisiä, Jokipii sanoo.
Tuotantoyhtiö Blankfacen tulevaisuus riippuu ennen kaikkea Lapua 1976:n elokuvateatterimenestyksestä.
– Ensin on saatava lainat maksuun, Jokipii sanoo.
Jos elokuva menestyy oikein hyvin, voi yhtiö ottaa tavoitteeksi uuden elokuvan tekemisen. Haapamäki on jo alkanut tehdä uutta käsikirjoitusta.
Tekijät odottavat ja toivovat Lapua 1976:lle nyt pitkää elinkaarta elokuvateattereissa. Se on tärkeää muun muassa siksi, että elokuvan odotetaan puhuttelevan suuria ikäluokkia, jotka eivät välttämättä käy katsomassa sitä heti ensimmäisinä viikkoina.
– Pyöritän Jalasjärvellä pientä elokuvateatteria. Tämä elokuva on kerännyt sellaista yleisöä, jota ei yleensä näy siellä, Jokipii sanoo.