Puu se on jurvalaasten muovaaluvahaa, sanotaan. Pitäjämme on tunnettu vuosikymmeniä, ellei jopa vuosisatoja, puuseppäperinteestään.
Vanhempi väki on muistellut kylän raitilla, kuinka maanantaisin lähti kymmeniä autoja maakuntaan myymään jurvalaista käsityötä. Uskallan väittää, että historian saatossa Jurvassa on ollut välillä tuhansiakin ihmisiä, jotka ovat saaneet elantonsa puusepänteollisuudesta, joko tehden itse tai olemalla toisella töissä.
Tuo vanhan ajan, jo katoavakin käsityötaito on ansainnut paikkansa Jurvan historiassa ja sitä vaalimaan on perustettu aikanaan oma yhdistyksensä, Puuseppämuseo.
Museo toimii autenttisissa tiloissa vanhassa verstaassa Haapalanmäellä. Se on loistava miljöö eri jurvalaisten puuseppien näyttelyille.
Viimeisimmässä teknisen lautakunnan kokouksessa esittelijä kuitenkin esitti, että Puuseppämuseon kiinteistö tulisi myydä. Perusteluina oli kiinteistön noin viiden tuhannen euron käyttökustannukset vuodessa. Yhtenäisyyttä tarvitseva uusi iso Kurikka rakentaa yhtenäisyyttä myymällä liitoskuntien kulttuuriperintöä pois?!?
Kaupungin virkamiehillä tuntuu olevan kova kiire myydä kaupungin omaisuutta. Esityslistalle nostetaan jatkuvasti kiinteistöjä ympäri kuntaa ja tuodaan lautakunnan pöydälle hyväksytettäväksi myyntiin, mutta minkäänlaista strategiaa tai ajatusta siitä, mitä ja miksi myydään, ei ole. Tai ainakin siltä näyttää! Nopeasti tarkasteltuna näyttää siltä, että kaupungin kiinteistöjen tilojen tarkastelussa ainoa konsultti on euro.
Kiinteistö, joissa ei ole mitään toimintaa - kaupungilla tai jollakin kaupungin yhteistyökumppanilla – myynti tuntuu järkevältä. Esimerkiksi Koskimäen koulu oli käytännössä tyhjillään vuosia, joten sen myynti oli järkevää.
Sitä vastoin taas Reinin koulun myynti on kummallinen ratkaisu. Nyt kaupungin oma kiinteistöyhtiö Toimitilat Oy joutuu remontoimaan vanhoihin matkahuollon tiloihin uudet tilat kansalaisopistolle. Syntyikö säästöä?
Kurikka sai ei-niin-mairittelevat tulokset erään päivälehden vertailussa. Kurikkalaiset eivät olleet valmiit suosittelemaan omaa kaupunkiaan muille. Tästä suivaantuneena on jo perustettu Facebook-ryhmä Suosittelen Kurikkaa.
Minäkin haluan suositella Kurikkaa. Mutta on ymmärrettävä, että myös Jurva ja Jalasjärvi ovat osa Kurikkaa! Kaupungin virkamiesten tulee nähdä ja tarkastella laaja-alaisemmin sitä, mitä Kurikka oikeasti on.
Jalasjärvi tunnetaan maataloudestaan, Jurva puusepänteollisuudesta. Niiden kulttuuri ja historia ovat siis nyt myös osa Kurikan historiaa. Kysymys kuuluukin: onko kulttuuriperintömme arvoltaan vain viisituhatta euroa?
Kyösti Koivuniemi, Jurva