Patruunatehtaan räjähdys jäi mieleen 7-vuotiaalle, joka yritti ymmärtää tapahtunutta – yli 40 vuotta myöhemmin Anne Koski-Wood kirjoitti aiheesta näytelmän

Seinäjoen kaupunginteatterin sivuilla se komeilee: ohjelmistossa on hiljattain ensi-iltansa saanut Anne Koski-Woodin käsikirjoittama Patruunatehdas: Kun kaipaus maalaa lakeuden. Näytelmä kertoo Lapuan patruunatehtaan vuonna 1976 tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa kuoli kymmeniä ihmisiä.

Koski-Wood oli tapahtumahetkellä vain 7-vuotias ja asui Jurvan Tainuksessa, mutta tapaus jäi hänelle vahvasti mieleen. Hän kertoo tapahtuman olevan yksi hänen varhaisimmista lapsuudenmuistoistaan ja tapauksen järkyttäneen koko perhettä. Aiheesta juteltiin kotona, vaikka kukaan tuttu tai sukulainen ei onnettomuudessa kuollutkaan.

Näiden syiden vuoksi hän halusi tehdä onnettomuudesta näytelmäkäsikirjoituksen.

– Siinä jotenkin kiteytyy Pohjanmaa, minun oma lapsuuteni ja ne ihmiset, jotka silloin elivät. Muistan, kun olen katsonut lehdestä kuvaa, jossa on arkkuja Lapuan tuomiokirkon edessä ja yrittänyt ymmärtää mitä oikein on tapahtunut, Koski-Wood kertoo.

Näyttelijät muuttavat sanan lihaksi Koski-Wood kertoo, että kirjoittamassaan käsikirjoituksessa kaikki pohjautuu todellisiin tapahtumiin ja faktoihin, mutta henkilöt ovat keksittyjä.

Vielä silloin, kun hän lähetti käsikirjoituksensa viimeistä versiota eteenpäin, ei hän osannut sanoa menikö se "syteen vai suohon".

– Oli epävarma olo riittääkö tämä ja tekeekö se kunniaa uhreille ja kerroinko kaiken mitä piti.

Näytelmän ensi-iltaa Koski-Wood oli katsomassa 10.9. Hän toteaa sen näyttäneen hyvältä ja myös yleisö vaikutti pitävän näkemästään ja kokemastaan.

– Se on aina hieno asia.

– Kun itse kirjoittaa tuolla jossain ja tarina on vain sanan tasolla... Sitten kun siitä tehdään näytelmä ja muut ihmiset löytävät siitä uusia puolia. Näyttelijät löytävät ne hahmot... Sana tulee lihaksi. Se on kauhean palkitsevaa ja siihen vielä yleisön reaktiot päälle, Koski-Wood innostuu.

Hän kertoo, että näytelmä antoi hänelle iloisia yllätyksiä näyttelijöiltä, jotka olivat käyttäneet omaa luovuuttaan herättäessään hahmoja henkiin. Silti Koski-Wood tunnisti näytelmän takaa oman käsikirjoituksensa.

. Lontoon ja Tainuksen välillä tapahtui mietintää Patruunatehtaan käsikirjoittaminen oli Koski-Woodille paluu juurille. Ennen sitä hän käsikirjoitti Suomen Kansallisteatterille Suuri toivelaulukirja-näytelmän ja myös Helsingissä sijaitsevalle Ryhmäteatterille Waterloo-näytelmän. Näistä molemmista on pian 20 vuotta.

– Tämä oli siis todellakin paluu juurille ja paluu Pohjanmaan ytimeen, Koski-Wood nauraa.

Hän selittää, että lentely nykyisen kotikaupungin Lontoon ja Suomen välillä sai hänet tekemään tämän paluun.

– Mietin omaa suhdettani kotiseutuun ja näitä kahta eri maailmaa: Lontoota ja Jurvaa. Sieltä se idea varmaan tuli.

Ennen näytelmän käsikirjoittamista Koski-Wood keskittyi elokuvaprojekteihin, joita hänellä on maailmalla muutamia eri vaiheissa kesken.

Lontoossa hän opiskeli televisiota ja elokuvaa.

– Elokuvaprojektit ovat hankalia toteuttaa, sillä niissä menee vuosia, että koossa on rahoitus ja ihmiset siinä ympärillä.

Tällä viikolla Koski-Wood teki töitä syksyisessä Tainuksessa televisiosarjaidean parissa Tommi Korpelan kanssa, joka on hänen vanha koulukaverinsa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta.

– Kirjoittajan työ on sitä, että on ideoita, jotka saattavat olla vuoden sivussa ja sitten ne otetaan taas takaisin ja niitä hämmennellään, Koski-Wood kuvailee.

. Kiitosta vanhoille opettajille Jurvasta Lontooseen päätynyt Anne Koski-Wood muistelee vanhan kyläkoulunsa opettajia lämmöllä. He antoivat oppilaiden käsikirjoittaa itse muun muassa joulujuhlien näytelmät.

– Siitä täytyy antaa kiitosta silloisille opettajille. Olin 9-vuotias, kun kirjoitin ensimmäisen näytelmäni. Opettajani Aarre Äystö sanoi, että kirjoittakaa näytelmä ja minä innostuin siitä heti, että mahtavaa, Koski-Wood muistaa.

Seuraavana vuonna joulujuhla yritettiin siirtää vietettäväksi aamupäivällä. Koski-Woodille tämä oli paha paikka, sillä juhlan ajankohdan siirtäminen olisi tarkoittanut vanhempien häviämistä yleisöstä. Tästä suivaantuneena hän kirjoitti tasavallan presidentti Urho Kekkoselle kirjeen.

– Sain siihen kouluhallitukselta vastauksen, että lain mukaan ei ole mitään pakkoa pitää joulujuhlia aamupäivällä. Niin juhlat pidettiin illalla, kuten aiemminkin.

Koski-Wood kertoo tehneensä käsikirjoituksia kavereidensa kanssa aina lukioon asti. Hän muistaa opettajien suhtautuneen asiaan aina myönteisesti ja heidän olleen hengessä mukana. Tämä oli hyvä pohja hänen tulevalle uralleen.

. Fakta Anne Koski-Wood

Ikä: 53

Koulutus: Jurvan lukion ylioppilas 1987, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu 1991-1997, London City University, Masters in Art (maisteritutkinto) 2009-2011

Perhe: aviomies, kaksi lasta ja kissa

Kotikaupunki: Lontoo

Kirjaudu sisään

Patruunatehtaan räjähdys jäi mieleen 7-vuotiaalle, joka yritti ymmärtää tapahtunutta – yli 40 vuotta myöhemmin Anne Koski-Wood kirjoitti aiheesta näytelmän

Haluatko lukea artikkelin?