Pappeus on ihmisten palvelemista. Jos pappi ei sitä tajua, hän on väärässä ammatissa. Jos joku teitittelee Riku Lähteenkorvaa, tämän korvia vihloo. Jos joku käytöksellään ylläpitää ajatusta luokkayhteiskunnasta, jossa papit olivat kansan yläpuolella, se puistattaa Lähteenkorvaa.
Riku Lähteenkorva on seurakuntapastorina Jurvan kappeliseurakunnassa tämän kesän. Hänellä on jäljellä muutamia kymmeniä päiviä pappina. Syksyllä jatkuvat psykologian opinnot Tampereen yliopistossa.
– Tällä hetkellä kirkko on kuin yhdellä airolla soudettava soutuvene. Liikettä on paljon ja tekemisen meininkiä, mutta eteenpäin ei päästä.
Kirkon tekemiseltä näyttäisi puuttuvan suunta.
Pastorina Lähteenkorva on nähnyt ilon lisäksi paljon pahoinvointia.
– Papin pitäisi kuunnella, eikä neuvoa. Toisen elämää ei voi ruveta mestaroimaan. Kuka minä olen tuolta pöntöstä saarnaamaan, miten toisten pitäisi elää. Pappina tehtäväni on puhua Jeesuksesta.
Lähteenkorvan mielestä uskonnoissa pitäisi päästä eroon aivopesusta ja käännyttämisestä. Se, että saa jonkun olemaan kanssaan samaa mieltä uskon asioista, ei vielä tarkoita, että olisi menty oikeaan suuntaan. Usko täytyisi löytyä ihmisestä sisältä.
Jos usko löytyy, ihmisille pitäisi olla tarjota merkityksellinen palvelustehtävä kirkosta. Nyt sellaisia ei juuri ole.
– Näen tosi paljon uskoon tulleita ihmisiä, jotka tahtovat osallistua ja tehdä hyväntekeväisyyttä. Kirkko puhuu paljon osallistamisesta, mutta käytännössä se on sitä, että joku saa lukea muutaman Raamatun jakeen messussa.
ANU KARPPI
Lue lisää Lähteenkorvan mietteistä keskiviikkona 29. kesäkuuta ilmestyneestä Jurvan Sanomista.