Ku­do­tus­ta kan­kaas­ta tuli kan­to­lii­na

Peltoniemi on tyytyväinen siihen, että uskalsi osallistua Niemenkylän kurssille. – Sitä kuvitteli, että enhän minä nyt osaa. Monet asiat vain jäisivät sitten tekemättä, jos ei niitä viitsisi opiskella, hän toteaa. Kuva: Jaana Ala-Lahti
Peltoniemi on tyytyväinen siihen, että uskalsi osallistua Niemenkylän kurssille. – Sitä kuvitteli, että enhän minä nyt osaa. Monet asiat vain jäisivät sitten tekemättä, jos ei niitä viitsisi opiskella, hän toteaa. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Tukeva, mutta pehmeä. Lisäksi helppokäyttöinen, huoleton ja moneen erilaiseen tilanteeseen sopiva. Sellaiseksi jurvalainen Heli Peltoniemi kuvailee vastavalmistunutta harmaata kantoliinaansa, jonka hän teki Niemenkylän kudonta- ja käsityökurssilla.

Kangasta hän sitä varten kutoi kaiken kaikkiaan lähes viisi metriä ja lopputuloksena oli koon 5 kantoliina eli 4,2 metriä pitkä liina.

– Siitä tuli juuri sellainen kuin halusin. Se oli nimittäin koko ajan vähän arvoitus, että millainen liinasta kanto-ominaisuuksiltaan tulee, kun kangas oli vielä puilla, Peltoniemi sanoo.

Niemenkylän kudontapiirissä ei ole aiemmin kantoliinoja kudottu. Itse asiassa nyt valmistunut liina saattaa olla harvinainen koko Kurikan kansalaisopiston alueella.

– Tämä on uusi aluevaltaus kansalaisopiston kudontapiireissä. Ainakaan tiettävästi kukaan ei ole aiemmin meidän alueella kutonut kantoliinaa, Kurikan kansalaisopiston suunnitteluopettaja Päivi Rantamäki arvioi.

Pienestä oli myös kiinni, että Peltoniemi päätti lopulta lähteä kokeilemaan kankaankudontaa Niemenkylän kudonta- ja käsityökurssille.

– Olin sitä pitkään pyöritellyt mielessäni, että olisi hienoa kutoa itse kantoliina. Kansalaisopiston kurssia olin jo katsellut, mutta jossain vaiheessa iski epävarmuus, Peltoniemi kertoo.

– Kauppareissulla ihan sattumalta kohtasin Niemenkylän kurssin ohjaajana toimivan Viljasen Elsin. Hän innosti minua ilmoittautumaan kurssille ja niin sitten tein, Peltoniemi jatkaa.

Aikaisempaa kudontakokemusta Peltoniemellä ei ollut laisinkaan. Sen sijaan hänellä oli tarkka tietämys siitä, mitä hän halusi tehdä.

Se riitti, sillä kudonnan tekniseen puoleen hän sai neuvoja sekä Viljaselta että tulevana syksynä kurssin vetäjäksi palaavalta Ritva Anttilalta.

– Se oli myös hyvä asia, että meillä oli yksillä puilla valmiina pöytäliinaloimi, jolle ei enää löytynyt ketään tekijää. Sitä hiukan kaventamalla saimme Helin työhön sopivan loimen. Siinä ei ennättänyt tekijällä into laantua, kun hän pääsi heti aloittamaan työn, Viljanen hymyilee.

JAANA ALA-LAHTI

Lue lisää Peltoniemen kantoliinasta torstaina 30. maaliskuuta ilmestyvästä Jurvan Sanomista.

Ilmoita asiavirheestä