Koskettava muistutus. Veteraanisukupolvet hupenevat. Suomessa on tällä hetkellä elossa vähän alle 5 000 sotaveteraania, joille on aikoinaan myönnetty rintamapalvelutunnus, tammenlehvätunnus. Sotaveteraanien puolisoita ja leskiä on noin 15 000. Näin kertoi Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo, kun soitin hänelle.
Vuodessa on tapahtunut paljon harvennusta, sillä viime vuonna tähän aikaan sotaveteraaneja oli elossa yli 6 500. Kansaneläkelaitoksen ennusteen mukaan vuoden 2025 lopussa Suomessa on noin 1 100 tunnusveteraania ja puolisoita ja leskiä muutama tuhat.
Edunvalvonnan näkökulmasta sotaveteraanien asema on tällä hetkellä paras, mitä se on koskaan aiemmin ollut. Valtiovalta on 1970-luvulta lähtien ottanut enemmän roolia ja vastuuta veteraanien hyvinvoinnista ja tuesta. Marraskuussa 2019 astui voimaan niin sanottu kotiin vietävien palvelujen päivitetty laki. Se tarkoittaa sitä, että valtio tukee kuntien kautta rahallisesti veteraaneja, esimerkiksi heidän terveydenhuoltoaan sekä ateria- ja siivouspalveluitaan. Tämä on ollut suuri askel eteenpäin veteraanien tekemän työn arvostamisessa.
Mutta osaavatko nykynuoret arvostaa riittävästi veteraaneja, jotka olivat turvaamassa Suomen itsenäisyyttä?
Martimo sanoo, että asiassa kuin asiassa kolmannen sukupolven jälkeen ote kirpoaa ja muistot ja historia haalistuvat. Tämä sama pätee myös veteraanisukupolveen. 1990- ja 2000-luvuilla syntyneillä ei ole enää samanlaista otetta veteraaneihin kuin aiemmilla sukupolvilla. Pääosa heistä ei ole koskaan edes tavannut elävää veteraania, koska isovanhemmissa enää hyvin harvoilla on sellaisia. Siinä mielessä asia haalistuu, mutta Sotaveteraaniliiton kokemusten mukaan nuorilla on siihen kiinnostusta, kun se nostetaan esille esimerkiksi kouluissa itsenäisyyspäivän yhteydessä. Tällöin nuoret osaavat arvostaa sotaveteraanien tekemää työtä. Arvostus vaihtelee alueittain ja paikkakunnittain. Se on suurinta alueilla, joissa aktiivisesti järjestetään veteraanitapahtumia.
Monia saattaa myös huolestuttaa maailman nykytilanne, kun Euroopassa eletään nyt epävarmoja aikoja.
Puolustusvoimissa ja puolustusministeriössä yli 30 vuotta palvellut Martimo toteaa, että pitkässä juoksussa elämän totuus on, että jotain tapahtuu. Nyt kun olemme saaneet elää pitkään Euroopassa rauhan kautta toisen maailmansodan jälkeen, Martimo sanoo olevan ajan kysymys, kun jossakin rävähtää. Muoto, millä se tapahtuu, ei välttämättä ole normaalia, vanhanaikaista sotaa. Martimo viittaa Valko-Venäjän ja Puolan rajoilla tapahtuvaan hybridisotaan, joka aiheuttaa rajakriisejä. Martimo ottaa esimerkin myös verkosta, jossa naapurivaltiota ja sen kansalaisia pystyy toinen valtio uhkaamaan ja laittamaan polvilleen monella eri tavalla. Valitettavasti työkalupakissa on mahdollisesti myös normaali, avoin sota. Ukrainan puolustustiedustelupalvelu ehti jo väittää, että Venäjä on valmistautumassa hyökkäämään Ukrainaan ensi vuoden alussa.
Jos näin todella käy, Suomen pitää olla varuillaan. Tähän asti Suomen valitsema rauhallinen ja sovitteleva tie on ollut järkevä. Suomi on myös pystynyt pitämään sotilaallisen puolustusjärjestelmänsä hyvänä.
Jarno Ranta
Jurvan Sanomien vs. päätoimittaja