Näin vanahempana alakaa aina vain tihkumpaha muistelemaha mukula-aikoja. Silloon olovana talavet oli pitkiä ja kesällä paistoo aina aurinko, eikä ikänä satanu, mitä ny vähä ukkoosen kans joskus.
Valoosat kesäyät teki sen, ettei nukkumaha tahtonu keriitä, mutta kyllä se sitte otti taakaasi aamulla vaikias ylähä pääsemises.
Meillä velien kans oli tinkinä aamulla kuliettaa lehemät käälyhy luhtaha ja illalla hakia pois.
Hetekalla filtin alta näkyvien varpahien alakaes aamulla heilumaha äitee tiäsi, että ny on kossit hereellä ja pian sen päälle kuuluikin komento lähtiä kroosien viäntihi. Ei siinä auttanu, ku kuppi kahvia nisun kans naamaha ja raipan kans kurmut jonoho. Tykkäshä Vallu, Hiiroo, Kiliveri ja kaikki muukki kroosat siitä, ku pääsi päiväksi äpäreesehe märehtimähä. Harvoon ne siältä käälystä pahantekoho naapurin pualelle karkas, mutta kyllä sellaastaki sattuu, vaikka Olli-sähköpaimen nakuttiki sähkköiskuja aitalankaha koko aijan.
Soli muuten melekoonen tälli, ku vaikka paliahi jaloon aitalankaha sattuu joku kohta häläppäämähä, mutta kylähän meirän porukan piti kokeella sitäkin, että kuka uskaltaa kusta lankaha. Velii taisi olla sen kilipaalun voittaja. Itte en tohtinu. Arkajalka, mikä arkajalka! Kaikkia sitä piti konhottaa.
Aittahan pääsi tiältä ojan yli kahta nokkoosten keskellä olevaa flankkua pitki. Niitten päällä oli kiva konkottaa. Ei siinä kauaa menny, ku yhdestä
klopista näkyi vain nenä täysinääsestä jääkylymästä vesikorveesta. Se vähä helpotti konkkaajan oloa sen jäläkehen,
ku oli pudonnu metriä korkeetten nokkoosten sekaha koiven lipsahdettua flankulta.
Pikkuhousut, lyhythiaanen paita ja tennarit; ne päällä samooltihi ja koluttihi ympärihinsä kaiket päivät. Mitähä on muute variksensaappahat?
Ei oo tiatua viäläkää, mutta niistä äitee tapas höpöttää, ku se kattoo meirän koipia. Olisko niillä jotaki tekemistä lian ja auringonpolton yhteesvaikutuksen kans? Variksilla saappahia en oo ainakaa nähäny.
Koskimäen koululla lipsahti kerran lipputangon naru trissapyärän päältä pois. Olis ollu kova tyä kaataa tanko nuaran takia, mutta löytyy sellaanenki rämäpää, joka silikoo ylähä tangon päähä ja laittoo narun paikoollensa. Mettäs kasvoo haapa, jonka oksat oli pirun korkialla, ja kyllä vain yhyden meiränki porukasta piti saara koittaa, kuinka ylähä uskaltaa silikua.
Tiätysti siälä korkiimmalla kohtaa sitte ote lipes, ja niin sitä tultihin alaha puunrunkua vasten vattannahka kuarittuna. Poika ei ollu moksiskaa, mutta äitee mahtoo olla, ku näki verestä punaasen miähenaluun ilimestyvän ovipiälehe.
Laskuojan pajupuskasta löydettihi jalakapallon kokoonen ampiaaspesä. Tiätysti siihen piti saada kepillä tröhätä reikä. Ei kyllä yhtäkkiä uskoosi, kunka palio ampiaasia tuallaaseehen möttöhö mahtuu. Niitä sitte tuli, eikä tuleskellu. Ääntäki ilimas oli, niiku olis sirkkeli panty käyntihi. Pakoho piti päästä niin kovaa, ku kintuusta pääsi. Siltä, joka kerkes kauimmas, kuuluu kauhia kiliaasu, elikkä ampiaanen ampuu just sitä, joka oli kaikista paras juaksemaha.
Mikähä siinä kans muuten oli, että nua klosaamiset ja trukommit tahtoo sattua aina sille yhydelle ja samaaselle poijalle.
Arvo Mikkola