Keväällä luonto on ihmeellinen. Joka päivä saamme ihailla vehreyden lisääntymistä. Ihmetellä talven alta nousevaa kasvua.
Odotamme muuttolintujen saapumista, perhosten lentoa, käen kukuntaa.
Kotipuutarhurit kylvävät ja istuttavat pöytään laitettavan ruoan toivossa, mutta myös silmäniloksi ja ihailtavaksi.
Viljelijät muokkaavat maat. Kylvävät siemenet peltoon. Uurastavat lyhyessä ajassa aamuvarhaisesta iltamyöhään toivoa täynnä. Toivoa sadosta, oikeasta määrästä sadetta, paistetta ja lämpöä. Toivomisen lisäksi voimme myös rukoilla Jumalan siunausta kaikelle kylvötyölle ja tulevalle sadolle, sillä viljelytaidoista huolimatta viljan kasvu ja sadon runsaus ei aina ole kiinni ihmisen viisaudesta ja taidoista.
Onkohan mikään muu vuodenaika yhtä paljon täynnä uskoa tulevaan ja toivon täyttymiseen kuin kevät.
Me voimme vain ihmetellä sitä salaisuutta, mitä luonto kauneudellaan ja kasvullaan meille osoittaa. Luonto julistaa meille Jumalan kunniaa ja tekoja.
Suvivirressäkin lauletaan.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta.
Hyvää ja siunattua kesää!
Birgitta Koivula