Kun luonto on tyyni ja hiljainen,
voi tulla myrsky hirmuinen.
Mitä onkaan eessä tulevan,
aurinko sammuu kultainen.
On kylmää kolkkoa ilma sen,
linnut on poissa.
Piilossaan kukat nuokkuu,
kylmissään on ihminen pieni päällä maan.
Ei tehdä voi mitään luojalleen.
Valkoinen lumi peitti maan
ja pakkanen paukkui.
Kinokset kulkivat silmien tasolla,
vähempi olisi riittänyt.
Tiet kuin jäätynyttä perunapeltoa,
kulje siinä sitten reippaasti.
Iloitsin kuitenkin talvesta,
kevät luuraa jo kinosten takaa.
Kalevi Männikkö
