Kiertelin Jurvan hautausmaita ja ajatuksiin nousi eri sukupolvien vaiheet. Auneen hautausmaa on pieni ja hiljainen, siellä voi hetkeksi pysähtyä. Kirkon ympärillä olevalla vanhalla hautausmaalla kiinnittävät huomiota hyvin erilaiset muistomerkit, joita on tuotu sinne pitkän ajan kuluessa. On metallisia jalallisia ja on kivisiä pienestä aivan massiiviseen saakka. Niiden edessä on pehmeää ja herkkää, kesän kukkia.
Loppukesän väri näyttää olevan vihreän keskellä kukkaloiston punainen. Uudella hautausmaalla on tilaa, saa kulkea rauhassa ja nurmikenttien keskellä on pysähdyspaikkoja. On myös hiljaisia hautoja, vain pieni seurakunnan lappu muistuttamassa siitä, että muisto hiipuu, jos hautaa ei hoideta. On myös juuri avattuja kumpuja, tietää että menetys on tuore ja tunteet herkässä läheisillä. Hautausmailla näkyy ihmisiä, jotka tulevat hoitamaan läheistensä hautoja ja työntekijöitä, jotka huolehtivat viihtyisyydestä ja siisteydestä.
Uutta muutosta on maisemassa Jurvan ja Kurikan välillä. Rakennetaan suurta sähkölinjaa ja kaksi tuulivoimapuistoa molemmin puolin tietä etenee ripeää tahtia. Matka taittuu hitaammin työmaan läpi ajaessa. Pian nousevat sähkötolpat, tuulivoimaloiden tornit ja niihin lavat. Siellä on nyt työtä ja sen jälkeen tuulesta saatua sähköä.
Seurakunta on ollut alusta saakka hankkeessa mukana, jotta saatiin riittävän iso alue vuokrattavaksi. Nyt maisema muuttuu ja välillä hämmentyy muutoksen suuruudesta. Mutta olen tyytyväinen, että riittävän kaukana asutuksesta voidaan tuottaa ympäristöystävällistä sähköä.
Kesän aikana ihmisten halu liikkua on korostunut, kun korona on ohi ja uskalletaan lähteä liikkeelle. Osallistuin muutamalle hengelliselle kesäjuhlalle. Väkeä oli hyvin ja suurella joukolla kokoontuminen tuo mukanaan jotakin sellaista, jota muuten ei tavoita.
Ihmisten oleminen on rennompaa juhlilla ja odotus tuttujen tapaamisesta on merkittävä osa omaa viihtyvyyttä. Jotakin tarttuu mukaan, kun näkee ja kokee elämää suurella joukolla. Tutut ihmiset ja hengellinen sanoma tuovat voimaa arkeen.
Kesällä kirkon ovet ovat auki. Voi piipahtaa ja tutustua kirkkoon. Halusin olla kuin turisti ja menin Jurvan kirkkoon sisään. Keskellä ylähirressä oleva teksti sopii hyvin tiekirkon kutsuksi. ”Tulkaa sillä kaikki on jo valmiina” Jumalanpalveluksessa se on kutsu ehtoolliselle, mutta tiekirkossa se on kutsu evankeliumin äärelle ja Jumalan lähelle.
Kesän satoa kerätään. Keskustelu polveilee viljasadossa, marjoissa ja tietenkin kosteassa säässä. Samoin keskusteluun nousee, mitä kesän aikana on tehnyt ja mikä on tuottanut iloa. Elokuu on marjojen aikaa. Mustikan ja vadelman jälkeen tulevat karviaiset, viinimarjat ja puolukat. Elokuu on myös aikaa, joka kääntää ajatukset syksyyn, kausi vaihtuu. Mitä elämä tuokaan mukanaan?
Heikki Sariola
kirkkoherra
Kurikan seurakunta