Tämä joulu on erilainen, kun pitkäaikainen melkein 50 vuoden takainen ystävä on poissa. Kuljimme toistemme tukena ilot ja surut. Pienet ja suuret asiat puhuimme luottamuksella.
Saimme aina tukea toisiltamme kaikkeen elämässä.
Ystäväni sairasti vain hetken, vakavaa syöpää. Alkoivat raskaat hoidot. Aluksi elimme toivossa paranemisesta. Hoidot kuitenkaan eivät auttaneet, syöpä levittäytyi. Hoidot lopetettiin.
Alkoi raskas sopeutuminen, lopun alku. Ystäväni kantoi valittamatta, hiljaisesti kaiken, kivun ja säryt. Pyysin joskus, että saat kiukutella ja valittaa ja vaatia. Mutta hän vain tyytyi osaansa.
Saattohoidossa ystävääni hoidettiin kotona. Rauhallisesti hän sai nukkua pois omassa kodissaan, kaikki läheiset läsnä ollessa. Pyysin loppupäivänä, että hän tulisi unessa minulle kertomaan, kun on perillä. Näin tapahtuikin, näin ystäväni unessa ja kaikki oli nyt hyvin.
Jäljellä on hiljaisuus ja suuri kaipaus, mutta kiitollisuus, että tämä aika oli olemassa.
Jouluenkeli